Kesätyö kesätoimittajana paikallislehdessä on elokuun lopussa tullut päätökseensä. Kesä hujahti nopeasti ohi ja kerkesin oppia paljon uusia asioita. Tässä postauksessa kerron kiinnostuneille, mitä kaikkea kerkesin kesän aikana oppia. Lopussa listaan vielä ekstrana asioita, joissa löytyy parannettavaa.
Mitä opin?
+ Ei haittaa vaikka jännittäisi ja kädet tärisee. Vaikka käsien tärinä hieman vaikeuttaisi kirjoittamista, kuten yllä olevassa kuvassa Katri Kulmunia haastatellessani, ei siitä ole loppujen lopuksi mitään haittaa. Tärkeintä, että ajatus pysyy kasassa.
+ Toistan tekstissäni paljon samoja sanoja vielä kesän alussa, kuten esimerkiksi haastatteluissa toistui usein sana ''kertoo''. Opin etsimään ja pohtimaan ahkerammin synonyymeja sekä tuomaan tekstiin vaihtelua.
+ Myös aikamuodot tahtoivat usein heitellä, mutta ehkä kesän edetessä aloin tässäkin jo oppia uutta. Menin usein sekaisin siinä, että vaikka esimerkiksi haastattelu on jo tapahtunut asia, niin siitä kuitenkin puhutaan yleensä preesensissä eikä menneessä aikamuodossa.
+ Puhelimella soittaminen ei pelota/jännitä enää niin paljoa. En pidä puhelujen soittamisesta yhtään, mutta myös henkilökohtaisten puhelujen soitto alkoi helpottua, kun siihen tottui töissä.
+ Uskallan rohkeammin jutella tuntemattomillekin spontaanisti - bussin ainoana matkustajana puhelin esimerkiksi pientä small talkia kuskin kanssa
+ Kesän alussa keksin tarkat
kysymykset ennen haastatteluja ja pysyin niissä. Kun haastattelemiseen alkoi saada tuntumaa, pystyin
näiden valmiiden kysymyksien lisäksi jo heittämään lisäkysymyksiäkin ja muokkaamaan niitä lennosta. Tarkkaa käsikirjoitusta en siis enää aina tarvinnut, ja joillekin juttukeikoille menin ihan ilman valmiita kysymyksiä.
+ Taittaminenkin alkoi jo jotenkin luonnistua. Kesän alussa en osannut sitä luonnollisesti ollenkaan, mutta loppua kohden pystyin jo helpoimpia taitettavia taittamaan itsenäisesti.
+ Kannattaa olla oma itsensä. Sillä pärjää pitkälle niin työpaikalla kuin sen ulkopuolella.
Mitä parannettavaa?
- Tapahtumissa pitäisi uskaltaa mennä lähemmäs saadakseen parempia kuvia, vaikka joutuisikin ihmisten eteen. Kainona tämä tuntuu aika hurjalta, mutta kuvien on oltava hyviä.
- Kirjoittamisessa ei voi ikinä olla täydellinen. Tekstit voivat aina olla sujuvampia, kekseliäämpiä, rikkaampia, kaikin puolin parempia. Se siitä juuri tekeekin niin mielenkiintoista.
- Haastatteluja tehdessä pitäisi paremmin lyhentää omia muistiinpanoja. Aikaa kuluu liikaa kokonaisia lauseita kirjoittaessa.
- Haluaisin oppia keksimään erikoisempia kysymyksiä haastatteluihin, eikö itsestäänselvyyksiä, mihin haastateltava osaa jo valmistautua etukäteen. Tietenkin myös perusasiat ovat tärkeitä aiheessa kuin aiheessa, mutta joku kiva lisä juttuun, joka osaa yllättää niin haastateltavan kuin lukijan, olisi hieno elementti.
Oliko sinulla tänä kesänä kesätöitä? Mitä sinä opit?
Lue myös nämä:
Elokuun luetut kirjat
Mikä kirjoittamisessa kiehtoo?
Mitä kaikkea kuuluu kesätoimittajan työhön?
Seuraa myös Instagramissa @siniriekki.
