Olen ehkä vähän aina miettinyt liikaa ihmisten ajatuksia mutta en ole tajunnut ajatella sitä sen kummemmin. Psykologian kurssilla on nyt aiheena kehittyvä ihminen, jossa osui vastaan edellä määritelty mielen teoria. Luettuani tämän määritelmän jotenkin havahduin siihen, että mietin hyvin paljon, mitä muut ihmiset ajattelevat ja olenko vahingossa loukannut heitä. Illalla kerkeää helposti miettiä, mitä kaikkea päivän aikana on tapahtunut ja silloin voikin hyvin tuntea omantunnontuskia kaikista tekemisistään päivän aikana. Kaikista eniten mietin, olenko vahingossa loukannut toista jollain tavalla enkä ole edes itse tajunnut sitä. Tähän riittää vaikka ihan vain se, jos lähetän kaverille snäpin, näen hänen avanneen sen eikä vastausta kuulu. Alan heti miettimään, sanoinko jotain typerästi vai mitä oikein on tapahtunut. Ratkaisen tilanteen yleensä niin, että lähetän perään snäpin, jossa kysyn jotain. Kun vastaus saapuu, voin huokaista helpotuksesta.
Pitää kuitenkin aina muistaa, että eivät ihmiset loukkaannu ihan mistä sattuu. Jos ei oikeasti ole tehnyt tai sanonut mitään loukkaavaa, niin tuskinpa kukaan on suuttunut. Tämä olisi minulla itselläni hyvä muistaa. Toisen ajatuksiin ei kyllä harmillisesti voi ikinä päästä käsiksi muuten kuin puhumalla.
Pystytkö sinä samaistumaan tähän?
Voi että, ainakin mää pystyn niin samaistumaan tuohon! Mulla on siis kyllä niin tuo sama "ongelma" ku sulla. :'D Hyvä postaus taas!!
VastaaPoistaMahtavaa, että muutkin samaistuvat tähän. Kiitos! :)
PoistaPystyn kyllä samaistumaan tähän superiin tekstiin, ajattelen aina hirveästi, mitä mun pitäis nyt tehdä etten vaan vois loukata ketään! :D
VastaaPoistaIhana postaus, sai ajattelemaan ♥
Oii kiitos kehuista ja mukava kuulla, että tiedät tän tunteen! :)
PoistaNämä sinun aiheesi postauksissa ovat niin todellisia, mutta silti upeasti kirjoitettuja! 💓 Ja kyllä minäkin pystyn samaistumaan tähän.
VastaaPoistaApua kiitos! ♡ Onneksi en ollutkaan ainoa tämän asian kanssa.
PoistaMulla on toi sama, et mietin useesti mitä siellä muiden päässä liikkuu. Nykyään onkin tullu aika useasti kysyttyä että mitä muut miettii.
VastaaPoistaMuistan ku ite kävin ton aiheen psykan kurssilla. Mielenkiintonen oli :D
Itekki kysyn väillä muilta, että mitäs ne miettii :D Tuo aihe on kyllä mielenkiintoinen!
PoistaMä olin nuorempana ihan samanlainen ja hätäännyin tosi helposti, jos joku kaveri ei vastannut vaikka puhelimeen tai joku vastasi viestiin vähän tiuskaisten. Vanhemmalla iällä, jossain yläasteen tienoilla ymmärsin, että se kuluttaa minua ihan turhaan, jos kokoaika mietin, mitä muut ovat minusta mieltä ja teinköhän nyt taas jotain väärin- siitä lähtien olenkin uskaltanut olla oma itseni, ja ymmärtänyt myös sen, että kaikki ei aina johdu minusta. Jollain voi vain olla huono päivä, eikä hän siksi jaksa keskustella, tai voi oikeasti olla niin kiire, ettei kerkeä lähtemään mihinkään. Olen myöskin oppinut, että riidat ovat ihan inhimillinen osa tätä elämää, eikä niitä tarvitse pelätä- ihmissuhteet eivät kaadu niihin, jos ovat luotuja kestämään. Jossain vaiheessa oli sellainen olo, että olenkohan kyynistynyt, kun minua ei tosiaan hetkauta, jos joku kommentoi vaikka hiuksiani ilkeästi, mutta nyttemmin ehkä näen sen ennemmin itsevarmuutena ja tietona siitä, että jos joku on sitä mieltä, niin saan minä silti olla eri mieltä ja tykätä omasta tukastani tai mistä hyvänsä :)
VastaaPoistaKiitos pitkästä kommentista! On kyllä aivan totta, että tuollainen käytös kuluttaa itseä hyvin paljon. Puhut asiaa koko kommentin pituudelta eikä mulla ole siihen mitään lisättävää!
PoistaItsekkin olin vielä nelisen vuotta sitten aina ihan hädissäni, että onko mulle nyt suututtu, olenko loukannut jotakuta kun kaveri ei vastannut viestiin. Mulla oli muutenkin siihen aikaan ollut paljon sellaisia kakkosluokkalaisten leikeistä suuttumisriitoja, jonka vuoksi aloin pelkäämään heti että nyt olen tainnut loukata tuota, jos toinen ei hymyilekkään ohimennessä tai on muutenvain hiljaa. :D Onneksi mulla ei oo tätä enää paljoa, mutta kyllä joskus vieläkin tulee mietittyä miksei mun snäppiin vastattukkaan.
VastaaPoistatiiaemilia.blogspot.fi
Tuollaisten pienten riitatilanteiden jälkeen rupeaa kyllä olemaan hieman varpaillaan. Jospa tämä itelläkin alkaisi ajan kanssa vähän rauhoittua, vaika tuskin siitä koskaan pääsee kokonaan eroon.
PoistaTosi kiva postaus taas, tykkään lukea tälläisiä pohdiskelevia tekstejä! :)
VastaaPoistaKiitos, ihanaa että tykkäsit! :)
Poista