Best friend tag

 Moi!

Tällä kertaa kirjoittelin Millan kanssa best friend tagin. Milla on siis tämän postauksen nimen mukaisesti paras ystäväni, mutta sen lisäksi hän on myös kämppikseni. 

Milloin ja miten tapasitte?

 Vuonna 2013, kun yläaste alkoi. Olimme samalla luokalla ja sitä kautta aloimme tutustumaan toisiimme.

Mieleenpainuvin yhdessä jakamanne muisto?

 Milla: 9. luokan luokkaretki Ouluun. Ensimmäisen yön yövyimme pienessä laivassa, jossa koimme kauhun ja pelon sekaisia hetkiä.

Sini: Minunkin mielestäni luokkaretki oli mahtava kokemus. Keskellä yötä soi palohälytys emmekä noteeranneet sitä mitenkään. Jatkoimme vain unia. Onneksi kyseessä ei ollut mitään sen vakavampaa kuin liian korkeaksi noussut hiilidioksidipitoisuus.

Mikä toisessa ärsyttää?

Sini: Joskus Milla jättää vastaamatta johonkin snäppiin ja alan heti ajattelemaan, sanoinko jotain väärää.

Milla: Jos on tapahtunut jotain peruuttamatonta, jotain mikä ei voi korjaantua, Sini aina ajattelee, että se asia kuitenkin korjaantuu ja kaikki kääntyy hyväksi, vaikka niin ei voi selkeästi käydä.

Mikä teitä yhdistää/missä olette samanlaisia?

Sini: Hirveän huono huumorintaju.

Milla: Ruoan himo.

Missä ette ole samanlaisia?

 Milla: Ostosten tekemisessä. Sini aina sanoo , että ''olen ennenkin pärjännyt ilman tätä'', vaikka hän oikeasti sisimmässään varmasti haluaisi sen.

 Sini: Milla pitää ananaksesta ja minä en todellakaan.

Kummalla kestää pidempään laittautua valmiiksi aamulla?

Sini: Minulla kestää meikkaamisessa pidempään mutta jos hiusten laittaminen otetaan mukaan, niin sitten Millalla.

Mukavin asia mitä teette yhdessä?

Sini: Kaupoissa kiertely ilman päämäärää.

Milla: Yleinen oleskelu.

Lempi-insidevitsi?

Sini: Niitä on kerennyt tässä melkein neljän vuoden kertyä huima määrä.

Molemmat: Eniten käytössä oleva vitsi on eri henkilöille keksimämme salanimet. 

Milla: Valo joka tuottaa solua. (Sini: Ajatuskatko biologian tunnilla.)

Sini: Kasteliero.

Molemmat: Ensimmäinen insidevitsi oli #nolo, jonka keksimme seiskaluokan matikan tunnilla.

Milla: Juustohöylä.

Oletko sinä toteuttanut best friend tagia? Kiinnostaisiko lukea postausta kämppiksinä olosta?

Blogin instakäyttäjä @peut_etreblogi .

Shoppailua

Moi!

Pääsin torstaina shoppailemaan pitkästä aikaa ja kohteena oli Oulun Valkea kaverin kanssa. Sieltä tuli ostettua suurin osa tämän postauksen ostoksista, paitsi kaksi ensimmäistä ostin viikko sitten Kuusamosta. 

Nivean kosteusvoiteen otin sen halvan hinnan ja yksinkertaisuuden takia. En jaksanut ruveta lukemaan eri kosteusvoiteiden kyljistä, minkälaiselle iholle ne sopivat, joten nappasin vain tämän mukaan. 

Lumenen mattameikkivoide on lempimeikkivoiteeni. Edellinen alkaa uhkaavasti loppua, joten oli aika hankkia uusi. 

Loput ovatkin sitten Oulusta ostettuja juttuja:

Oral-B:n sähköhammasharjan ostin, koska normaalit hammasharjat ovat alkaneet repiä ikeniäni verille. En sitten tiedä, painanko harjalla jostain syystä enemmän, mutta parin käyttökerran jälkeen tämä on osoittautunut tosi hyväksi! Hampaat tuntuvat paljon puhtaammilta kuin normaalilla harjalla pestynä.

Silmämeikinpoistoainetta ja dödöä tarvitsee tuskin selitellä? Molemmat olivat Sokoksella alessa, joten ostin ne nyt sieltä.

Oulun reissulla ostin ensimmäisen tuotteeni Fiorellashopista. Oulun Fiorellan alakerta on varsinainen aarreaitta, koska siellä on paljon aletuotteita. Tämä kyseinen paita löytyi myös sieltä ja tämä on kyllä aivan ihana ja rento. Hieman erilaista vaatetta myös minun tyyliini, tällaista ei ennen ole vaatekaapissani ollutkaan. Minulla on jo mielessäni visio, mitä asusteita yhdistän tämän kanssa, en malta odottaa!

Tämä Cubuksen paita taas on enemmän minun tyyliäni. Se on niin pehmeä ja ihana. Varmasti tämä pääsee päälleni aina silloin, kun vaatekriisi iskee!

Viimeinen ja taatusti lemppariostokseni löytyi Mick'sistä, josta en etukäteen ajatellut löytäväni mitään. Siellä oli kuitenkin huimat alennukset ja tähän ihastuin heti sovitettuani sitä. Kokeilin myös samassa kaupassa ollutta punaruskeaa bombertakkia ja siinä kävikin niin, että minä ja kaverini molemmat ihastuimme siihen. Hetken miettimisen jälkeen päädyimme siihen tulokseen, että kaverini ostaa sen takin, koska minä olin jo ostamassa tämän. Onneksi siitäkin selvittiin!

Valkea oli kyllä jälleen tosi viihtyisä ja valoisa paikka. Kävimme myös elämämme ensimmäistä kertaa syömässä Friends & Brgrsissa ja odotukset olivat kyllä kovat. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta ei niin tajunnanräjäyttävää kuin etukäteen odotin. Ranskalaiset olivat kyllä tosi rapeita ja maukkaita!

Mitäs pidit ostoksista? Oletko sinä päässyt viimeaikoina shoppailemaan? 

Ps. Tänään blogi täyttää tasan puoli vuotta. Puoleen vuoteen on mahtunut 80 postausta, 83 lukijaa ja vielä enemmän kommentteja sekä uusia kokemuksia. Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana <3

Pps. Blogin oma instatili @peut_etreblogi .

Auttikongäs

Kävin tiistaina Auttikönkäällä, joka sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Rovaniemeltä. Auttiköngäs on upea putous, jonka ympäristössä on 3,5 kilometrin mittainen luontoreitti.

 Reitin alku oli heti hyvin kaunis ja valoisa, mikä houkutteli todellakin lähtemään tutkimaan paikkaa paremmin. Putous oli myös heti alussa ja se oli kyllä upea näky. Edessäpäin oli myös hyviä näköalapaikkoja, joista sai nähdä putouksen eri näkökulmista.

Reitin varrella oli myös paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin putous ja metsää, kuten esimerkiksi vanha juoksuhauta, suuri siirtolohkare, riippusilta ja näköalatorni. Tornista avautui upea näkymä joka puolelle.

Parkkipaikalla, josta reitille lähdetään, sijaitsi myös pieni museo, ''Uittokämppä'' sekä pirttikahvila. Kahvila oli kauniisti sisustettu ja kodikas hyvien tarjoiltavien kera. Itse söin siellä suurta rakkauttani kebab-valkosipuli -paninia sekä muumilimsaa.

Auttiköngäs oli kokonaisuudessaan ja hiljaisuudessaan hyvin kaunis paikka. Maasto vaihteli hyvin paljon, välillä oli kosteikkoa ja välillä kalliota. Erilaisia opastauluja oli myös mukava lukea ja reitti oli hyvin merkittu oransseilla täplillä. Reitille voi myös helposti lähteä koiran kanssa, koska joihinkin ritiläportaisiin oli laitettu koiria varten puulevyjä ja vaihtoehtona oli myös kiertoteitä haastavimmille kohdille. Koiria näkyikin paljon niin parkkipaikalla kuin itse reitillä, joten se on varmasti todettu hyväksi!

Oletko sinä käynyt Auttikönkäällä? Missä päin Suomen luontoa sinä haluaisit käydä? Itse haluaisin vielä patikoida tunturin laelle.

Minun hiukseni

Heinäkuun blogiyhteistyöpostauksessa Erjan kanssa pohdimme omia epävarmuuksiamme. Käykää lukemassa myös Erjan postaus aiheesta!

Minulla oli 8-vuotiaaksi asti hyvin pitkät ja laineilevat hiukset. Tuon ikäisenä päätin kuitenkin leikkauttaa hiukseni noin olkapäihin yltäviksi. Olin ensin hyvin innoissani muutoksesta. Peilistä takaisin katsoi aivan eri ihminen. Sitten koin kuitenkin uuden ongelman: hiukseni alkoivat kihartua kunnolla. 

Kiharat hiukset olivat sitten tuon ikäiselle ja sitä vanhemmallekin lapselle suuri suru ja murhe. Suihkun jälkeen harjasin hiukset piikkisuoriksi ja toivon, että jospa ne tällä kertaa pysyisivät suorina. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kuivuessaan ne mutkistuivat erilaisille säkkäröille ja enkelinkiharoille. Neljännellä luokalla tämä kiharien hiusten viha taisi olla ylimmillään ja silloin olin leikkauttanut hiukseni vain vähän korvan alapuolelle meneviksi. Silloin ne eivät kihartuneet vaan jököttivät päässäni. Ajattelin niiden olevan aivan mahtavat suorina ja lyhyinä, mutta jälkeenpäin kuvia katsellessani olen kokenut myötähäpeää.

Nelosluokan jälkeen annoin hiusten kasvaa olkapäille. Yläasteen alussa en vieläkään ollut sinut hiusteni kanssa. Sain lainaan suoristusraudan, jolla jonkun aikaa joka aamu suoristin hiukset. Tietenkin ne olivat taas kiharat viimeistään koulupäivän loppuun mennessä. Sitten lopetin raudan käytön, koska se tuntui ohentaneen hiuksiani hyvin paljon.

Tämän jälkeen taas rupesin laittamaan yöksi pari pientä lettiä tai nutturaa päähäni, jotta hiukset olisivat vähän hillitymmillä kiharoilla aamulla. Ajattelin niiden kuitenkin näyttävän latistuneilta, joten tämänkin jätin jossain vaiheessa pois. Tuolloin en vielä osannut toimia kiharien hiusten kanssa ollenkaan. Harjasin ne aina aamuisin ihan normaalisti ja sitten ne olivat tietenkin aivan puff.

Onneksi olen nyttemmin päässyt eroon kiharoiden vihaamisesta. Nyt pidän niistä erittäin paljon enkä voisi kuvitellakaan itselläni suoria hiuksia. Olen myös oppinut toimimaan niiden kanssa, esimerkiksi se, että hiuksia ei kannata harjata, ellei ole juuri menossa suihkuun. Muuten ne vain räjähtävät ja ovat iso pallo (ovat ne siis vieläkin välillä ilman harjausta pallo, että ei sillä). Välillä kiharat elävät omaa elämäänsä, mutta ei se haittaa. Niin elän minäkin.

Sinun ja minun hiukset ovat aivan ihanat ja ne sopivat juuri sinulle♥

Onko sinulla ollut vaikeuksia hyväksyä omat hiuksesi tai jokin muu osa kehostasi?