Storytime: astma

Moi!

Nyt kirjoittelen ensimmäisen storytime-postaukseni ja aiheena on astma. Kuinka se alkoi oireilla, miten se todettiin ja kuinka voin tällä hetkellä sen kanssa? Nyt vain teemukit kouraan ja lukemaan tarina!

Astmani alkoi kuulutella itsestään kesällä 2016, tarkemmin heinäkuun loppupuolella. Minulle tuli yhden yön aikana hyvin limainen yskä. Minulla oli muuten aivan normaali olo, joten ajattelin yskän menevän ohi ajan kanssa. Parin viikon päästäkään se ei kuitenkaan ollut helpottanut yskänlääkkeistä huolimatta, joten lähdin käymään terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä mitattiin kuume, jota en ollut tajunnut itse tehdä ja minulla olikin 38 astetta kuumetta. Ihmettelin sitä, koska oloni ei ollut viluinen kuten kuumeessa yleensä. Ainoa erikoinen asia olossani oli se limainen yskä ja väsymys. Väsymyksenkin ajattelin johtuvan yskästä. Tällöin ei vielä ruvettu mihinkään toimiin yskän syyn selvittämiseksi, vaan minun käskettiin odottaa vielä jonkun aikaa, että yskä loppuisi. 

Yskä ei ottanut helpottaakseen, oikeastaan se vain paheni koko ajan. En pystynyt nukkumaan öitäni rauhassa, sillä lima korisi kurkussa ja keuhkoissa. Yritin joka yö kasata alleni suurta tyyny- ja peittovuorta, mutta olen liian mukavuudenhaluinen nukkuakseni istualtaan. Ällötysvaroitus! Lima nousi yskän mukana ylös ja se oli aivan yhtä jankkia. Kaverilleni kuvailin, että aivan kuin nuudeleita olisi yskinyt ylös. Kävin niin monta kertaa päivystyksessä, että jokaista kertaa en edes muista. Koska olin perusterve, tupakoimaton nuori, yskäni varmaan ajateltiin menevän ohi itsestään. Lopulta minut lähetettiin tutkimuksiin. Minulta otettiin verinäyte, keuhkokuvat ja PEF-mittaukset eli uloshengityksen huippuvirtauksen tulokset. Keuhkokuvissa ei näkynyt keuhkokuumeeseen viittaavaa mutta tulehdusarvot olivat hieman koholla. Minulle annettiin antibiootit keuhkoputkentulehdukseen. Luotto oli kova lääkkeitä kohtaa, sillä toivoin jo pääseväni nukkumaan kunnolla pitkästä aikaa. 

Antibiootit eivät kuitenkaan auttaneet. Söin jokaisen pillerin ajallaan kuurin loppuun asti ja aloin jo oikeasti huolestua, että mikä minulla on. Elämäni yskän kanssa alkoi jo lähestyä kahta kuukautta ja olin siihen niin väsynyt. Koulun liikuntatunneilla en pystynyt olemaan kunnolla mukana, koska limaisuuden takia en voinut kunnolla hengittää rasituksessa. Lopulta päätimme varata ajan yksityiselle lääkärille. Se oli maailman paras päätös.

Muistan, että aika yksityiselle oli syksyisenä torstaina. Olin jo maalannut kaikenlasia kauhukuvia, mikä minulla on keuhkosyövästä lähtien. Menin lääkärille jännittyneenä ja aloin pelkäämään, että tämäkin olisi hukkareissu. Lopulta kuitenkin kävi niin, että tämä lääkäri antoi minulle diagnoosin alle kahdessakymmenessä minuutissa: astma. Hän antoi minulle myös reseptit astmalääkkeisiin, joita rupesin tietenkin heti käyttämään. Muistan, kuinka jo lauantaina oikein tunsin, kuinka limaisuus alkoi helpottaa ja yskä vähentyä. Siitä eteenpäin se vain koko ajan helpotti  ja lopulta en yskinyt enää ollenkaan. Pääsin pikkuhiljaa takaisin normaaliin elämänrytmiin terveenä.

Aloitin myös samoihin aikoihin yksityiselle menon kanssa julkisella puolella PEF-puhallukset kotona, joista näkisi, onko minulla astma. Sain myös niistä diagnoosiksi ei-allergisen astman. Olen perheeni ensimmäinen astmaatikko mutta suvussani on astmaa, joten sairastuminen oli hyvinkin todennäköistä.

Tällä hetkellä otan kerran päivässä Innovair Nexthaler -nimistä astmalääkettä. Lisäksi kannan mukana Ventoline-nimistä keuhkoputkia avaavaa lääkettä, jota otan ennen urheilemista sisätiloissa. Astmakohtausta en ole onneksi ikinä saanut. Hajusteet, hiuslakat ja muut tuotteet eivät onneksi laukaise minussa hengenahdistusta. Voin elää elämääni täysin normaalisti. Voin urheilla ja tehdä ihan mitä tahansa eikä mikään estä minua. Ainoa asia, mikä eroaa hieman muista ihmisistä, on lääkehenkosten ottaminen aamuisin. 

Mitä pidit storytime-postauksesta? Onko sinulla astma tai jokin muu sairaus?