Nykyään on aika normaalia verrata omaa elämäänsä muiden elämään. Somen avulla pääsee hyvin kiinni muiden arkeen, mutta tässä täytyy ehdottomasti muistaa olla kriittinen. Kaikille on jo varmasti selvää, että ei kenenkään elämä oikeasti ole sellaista ruusuilla tanssimista kuin yleisesti somessa annetaan ymmärtää. Esimerkiksi Instagramin feediä selaillessa näytölle ilmestyy kuvia pelkästään toistaan upeammista aamupaloista ja ravintolaherkuista, täydellisistä reissuista unelmien matkakohteeseen tai ihan sattumalta päälle valikoidusta tyylikkäästä päivän asusta. Me emme näe, minkälainen vaiva kuvan eteen on nähty tai mitä sitä ennen tai jälkeen onkaan tapahtunut. Oma elämä alkaa helposti tuntua tylsältä ja tasapaksulta, kun tällaisia kohokohtia ei siinä ole.
Ainakin itse voin myöntää, että oma elämäni alkaa tuntua hyvin tylsältä esimerkiksi Instagramin tai blogien selailun jälkeen. Älkää ymmärtäkö väärin, saan näistä myös inspiraatiota eikä mitään suoranaista pahaa oloa somesta minulle synny. Välillä vain alkaa miettimään, että miksi itse vietän päivät suurimmaksi osaksi tutuissa ympäristöissä, joissa ei sitä hohdokkuutta oikein ole. En minä voi ottaa kuvia turkooseista uima-altaista tai täydellisistä aamiaisletuista kuten tämä toinen voi. Ja vielä kun tällaisia upeita ja hohdokkaita kuvia ilmestyy päivä toisensa perään, alkaa miettimään, että miten toisen elämä voi päivästä toiseen olla tuollaista.
Joskus olisi mukava nähdä myös elämän varjoisampaa puolta, mutta en tietenkään voi vaatia sitä muilta, koska en itsekään sitä kovin usein avaa netin puolella. Some on sellainen paikka, johon ainakin itse haluan tuoda vain hyviä asioita esille, jotta muillekkin tulisi hyvä mieli. Tämä tarkoitus voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan juuri siksi, että elämä alkaa vaikuttaa liian täydelliseltä ulkopuolisille.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole mollata upeiden kuvien laittajia. Haluan vain herätellä kaikkia kriittisyyteen ja muistamaan sen, että somessa näkyy vain yksi ihmisten elämää. Kuvista ja blogeista voi hakea inspiraatiota, mutta koko omaa elämäänsä ei kannata peilata niihin. Kyllä sinunkin elämässäsi niitä hohdokkaita asioita on, mutta et vain ehkä osaa panna niitä merkille toisin kuin osa ihmisistä.
Pystytkö samaistumaan ajatuksiini?
Vau, mikä postaus ja oon täysin 110% samaa mieltä sun kanssa! Se on ihan oikei päivittää someen vaan niitä hohdokkaita kohokohtia hienoin filtterein, mutta kun kaikkien elämässä on se jokin varjopuoli ja omat surun aiheet, joita ei välttämättä halua esille tuoda. Musta tuntuu, että tää liika positiivisuuden hehkuttaminen voi ehkä keskittyä pahimmillaan siihen, että sanoo omaa elämäänsä täydelliseksi, eikä osaa enää huomata virheitä missään. Musta ois hienoo, jos pystyis ja uskaltaisi olla se täysin oma itsensä ja jakaa someen just ne kaikki ilon kuin surunkin hetket. Koska mitäpä sitä kaunistelemaan, kun kaikilla niitä huonoja päiviä on. Itsekin teen tätä, etten jaa mitään surullista someen, koska haluan ihmisten ajattelevan mut positiivisena ihmisenä, minkälainen olenkin suurimman osan ajasta. Nää on vaan näitä asioita, joista riittäis niin paljon sanottavaa ja opittavaa.
VastaaPoistaTodella rohkea postaus ♥
Kiitos kovasti ja kiva kuulla etten ole ainoa ajatuksien kanssa! Sulla on tosi hyviä pointteja sun kommentissa. Ois kyllä ihan mahtava harppaus somen suhteen, jos myös niitä huonoja hetkiä näkyisi vähän enemmän, jotta todellisuudentaju pysyisi ihmisten mielessä!
PoistaErittäin hyvä postaus ja erittäin hyviä pointteja! Tuo on ihan totta, että helposti ihmiset elävät sellaista ”kiiltokuvaelämää” - muille näytetään se hohdokas, kimaltava, kadehdittavan upea puoli siitä omasta elämästä, eikä hirveän moni uskalla kääntää kuvaa ja näyttää sitä aivan tuikitavallista, valkoista kääntöpuolta.
VastaaPoistaVoin myöntää, että syyllistyn tähän itsekin. Jaan someen paljon motivaatiokuvia hyvän treenin jälkeen, mutta en koskaan mainitse sanallakaan siitä, että välillä en uskalla syödä jäätelöä. Ihan vaan koska pelkään kaloreita. Blogi täyttyy asukuvista ja kosmetiikkapostauksista, joissa mainostetaan kalliita merkkejä, mutta harvoin näkyy niitä kolme vuotta vanhoja Lidlin yöshortseja, joita käytän käytännössä aina kotona. Instaan tulee jaettua nimenomaan niitä ”elämän pieniä hetkiä”, joiden takana on kuitenkin tuntien asettelu, sommittelu, valmistelu, ja muokkaus. Harva siitä on totta.
Taustalla ainakin omalla kohdallani on useampi syy. Sitä omaa yksityisyyttä koittaa ehkä vähän varjella, mutta samalla lähtee helposti peittämään omaa inhimillisyyttään. On helpompaa näyttää muille kohokohdat, kuin viiltää oikeasti syvälle ja puida vaikeita asioita omasta elämästä. Se on pelottavaa. Pyrin itse avaamaan enemmän myös tätä vaikeaa puolta, mutta se on aina yhtä iso kynnys julkaista postaus, joka käsittelee tällaisia aiheita.
Vielä viimeisenä: harvoin ne oikeasti tärkeät asiat elämässä ovat niitä hohdokkaita pintaraapaisuja. Niistä hetkistä, joissa on oikeasti onnellinen, ei usein jää materiaa, tai välttämättä edes kerrottavaa. Minun on helppo napata kuva aamupalaksi tehdyistä proteiiniletuista ja jakaa se someen, mutta jos taas vietän iltaa vaikkapa kavereiden tai poikaystävän kanssa, ei siinä kohtaa edes tajua ottaa puhelinta käteen. Netflixistä ja hyvästä ruuasta ei ehkä jää paljoa kerrottavaa, eikä se ole niin hodokasta kuin yhteistyöt tai kalliit lomamatkat. Harvoin itsekään puhun niistä arkisista hetkistä, vaikka juuri silloin saatan olla kaikista onnellisin. Me emme ehkä voi muuttaa koko sosiaalista mediaa, mutta voimme yrittää vaikuttaa omiin tekoihimme. Lähteä muuttamaan asioita itsestämme.
Tulipas pitkä kommentti! Mutta kyseessä on tärkeä asia, ihan loistavaa että otit sen esille!
Kiitos ihan superpitkästä kommentista! Tuntuu tosi hyvältä, että mun tekemä teksti saa sussa aikaan tällaista ajatustenkulkua ja pohdintaa aiheeseen liittyen. Someen on kylä vaikea kertoa noita huonoja hetkiä just sen takia, että siinä päästää muut ihmiset niin syvälle itseesi henkilökohtaisten rajojen sisäpuolelle. On siis kyllä ihan ymmärrettävää, jos näitä juttuja ei halua jakaa kaikille.
PoistaToi on kans totta, että parhaista hetkistä ei välttämättä tajua edes sitä kuvaa ottaa! Ne eivät ehkä ulkopuolisen silmiin näytä niin hohdokkailta, mutta itsestä tuntuvat varmasti sitäkin paremmilta.
Tuttuja ajatuksia. Käyn harvoin ite missään tai tee muutenkaan mitään kummallista. Eipä mulla kyllä ole tarvettakaan julkaista täydellistä sisältöä, kun ei se elämäkään täydellistä. Tosin tuntuu, että mun kuvista muutenkin suurin osa on nypläyskuvia :D
VastaaPoista🖤:llä valoloytyy.blogspot.fi
Some on kyllä siitä huono paikka, että omia tekemisiä alkaa verrata muiden tekemisiin. Onneksi siitä saa kuitenkin myös paljon hyvää! Se on hyvä, ettei ole painetta luoda täydellistä sisältöä :)
PoistaSiis toi on niin totta, somea selaillessa on niin helppo kadehtia ja ihailla toisten elämäntyyliä, ja miettiä kuinka ihanaa itsellekin olisi kaikki nuo jutut. Mutta onneksi noista samoista julkaisuista voi saada inspiraatiota ja innoituista toteuttamaan samoja juttuja itsekin! <3
VastaaPoistaSanna / pannariblogi.blogspot.fi
Näitä kommentteja lukiessa on kyllä ihana huomata, että muutkin ajattelevat samalla tavalla kuin minä somen suhteen! Pitää vain yrittää olla kadehtimatta muita ja vaikka tehdä jotain sen eteen että saavuttaisi samat asiat. Toisaalta ihminen ei varmaankaan koskaan ole tyytyväinen :D
PoistaOlet ihan oikeassa! Harvoin sinne someen laittaa mitään negatiivista. Ja usein sitten tulee verrattua, että vitsi kun nuo on niin upean näköisiä ja hänen elämäkin on noin hieno. Mutta ei sitä näe sitä koko totuutta.
VastaaPoistaNiin tuttuja ajatuksia. Täytyy pitää mielessä just tuo, että kuva on vain yksi puoli eikä koko totuus!
PoistaMä itse arvostan paljon ihmisiä, jotka tuovat myös niitä huonoja puolia someen. Itse ehkä tein sitä ennen enemmän ja joskus aina, kun meni omassa elämässä huonosti. Mutta nykyään, kun menee yleensä ihan mukavasti, niin ei halua tuoda niitä juttuja sitten mihinkään. Tää oli tosi hyvä postaus <3
VastaaPoistaKiinnostavia ajatuksia sulla! Tietenkin jos yleisesti ottaen menee hyvin, ei halua masentaa itseään miettimällä niitä huonoja juttuja. Kiitos kovasti! <3
PoistaLoistava postaus, pohdin näitä asioita usein itsekin. Hyvä, että toittämån aiheen esille! Tekstiä lukiessa tuntui siltä, että se olisi aivoistani tuotu ruudulle!
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista, mukava että pystyit noin hyvin samaistumaan! <3
PoistaSamaistun, todellakin ♡ itsekin kirjoittelin pari viikkoa sitten sellaisesta summertime sadness fiiliksestä, ahdistumisesta ja itsensä vertaamisesta muihin. Tuntuu että tuo vertailu vaan korostuu kesäisin ja se harmittas tosi paljon :( tsemppiä Sini!♡
VastaaPoistaMäki pystyin samaistumaan tohon sun postaukseen! On tosi ahdistavaa, että kesää ja silloin tapahtunutta asioita pitää vertailla muiden kanssa. Tsemppiä sullekkin! <3
Poista