Kuten olen jo täällä blogissa pariin kertaan todennut, on nykyaikainen yhteiskuntamme hyvin suorituspainotteinen. Mitä enemmän suorittaa, sitä enemmän arvoa yksilöllä on. Asia ei ihan näin mustavalkoinen ole, mutta tuollaisia tunteita nousee helposti pinnalle.
Urheilu ja liikkuminen ei ole tämän asian ulkopuolella. Someen jaetaan paljon tehtyjä treenejä ja kehutaan, kuinka ihana fiilis kunnon rääkkitreenistä tulee vielä pitkän työpäivänkin jälkeen. Toki osa ihmisistä nauttii tästä erityisen paljon, mutta joillekin ja joissain tilanteissa pitkän päivän jälkeen kaikista terveellisintä olisi vain jäädä sohvalle makaamaan. Myös henkisen puolen jaksaminen on tärkeää, vaikka sohvalla makaaminen ei välttämättä fyysiselle puolelle niin tärkeää olekaan.
Olen pistänyt merkille, kuinka joidenkin somevaikuttajien jakamasta treenisisällöstä tulee oikeasti tosi innostunut ja motivoitunut fiilis, kun taas joidenkin tekemä sisältö vain lannistaa: ääh, miten tuo jaksaa koko ajan, miksi minä en jaksa tänään? Laura Rosilla on tosi hyvä esimerkki positiivisesta treenisisällöstä. Häneltä saan tosi paljon motivaatiota ja Laura on myös tehnyt nyt useina maanantaipäivinä tosi hyviä treenilivejä, joissa olen ollut mukana.
Mutta miten lannistava sisältö sitten eroaa tällaisesta innostavasta sisällöstä? Olen pistänyt merkille, että erityisesti sellainen sisältö ei nosta motivaatiota, jossa jollain tavalla ''kehuskellaan'' tehdyillä treeneillä. Kehuskelu ei ehkä ole ihan oikea termi, mutta pointti tulee kuitenkin ilmi. Esimerkiksi sellainen sisältö ei tuota halua liikkua, jossa kerrotaan ajatuksena olleen tehdä ihan vain rauhallinen lepopäivän kävelylenkki, mutta yhtäkkiä oltiinkin juostu jo maraton ja fiilis on ihan super (näin kärjistettynä esimerkkinä). Koen, että tällaisesta tulee olo, että lepopäivinäkin ''täytyisi'' jaksaa painaa täysillä eikä pelkässä rauhallisessa kävelyssä ole mitään mieltä. Tämä siis vain yhtenä keksittynä esimerkkinä eivätkä kaikki negatiivisia fiiliksiä aiheuttava sisältö ole juuri tällaista. On hyvin vaikeaa eritellä, miksi jotkut tilit nostattavat niin paljon motivaatiota ja miksi joistain tulee vain huono fiilis.
Mikäli huomaa jonkun tuottaman sisällön aiheuttavan jatkuvasti alentavia ajatuksia, silloin tietenkin kannattaa lopettaa seuraaminen. Mutta tarkoituksena olisi nyt vähän miettiä sitä, että miksi urheilu ja liikkuminen on muuttunut näin tunteita nostattavaksi asiaksi? Siinähän on vain tarkoituksena kehittää omaa jaksamistaan ja suorituskykyään sekä saada hyvä olo, mutta miksi tästäkin pitää saada kehiteltyä jokin uusi asia suoritettavaksi? Se nyt on selvää, että tavallisen tallaajan ei tarvitse seurata fitnessurheilijan ruokavaliota tai treeniaikataulua, mutta toki jokainen saa tehdä juuri niin kuin itselle tuntuu parhaimmalta.
Tavallinen tallaaja, jonka tähtäimessä ei ole kilpaileminen, voi ihan hyvin liikkua oman fiiliksen mukaan. Toiselle tämä tarkoittaa raskaiden painojen kolistelua puntilla, toiselle rauhallista joogaamista kotona. Ei ole olemassa yhtä oikeaa lajia ja tapaa, jolla jokaisen pitäisi liikkua. Omaa mielenkiinnonkohdettaan ei siis kannata vertailla muiden kanssa ja tämähän on jo melkein itsestäänselvyys.
Minulla on aika lailla tämän vuoden kuluessa kypsynyt ajatus, että haluaisin ehkä jossain vaiheessa elämääni työskennellä hyvinvointialalla. Kyseessä olisi siitä kätevä ala, että sillä voisi työskennellä myös esimerkiksi varsinaisen päivätyön jälkeen iltapäivällä. Toimittaja on siis edelleenkin se ykkösunelma-ammattini, mutta elämän aikanahan voi opiskella useammankin ammatin. Olen aina ollut kiinnostunut monista asioita ja nyt tämä hyvinvointiala on alkanut kolkutella. Mikäli esimerkiksi toinen välivuosi sattuisi tulemaan vielä eteen ja tämän välivuoden aikana saan viestinnän perusopinnot päätökseen, voisi mahdollisena toisena välivuotena käydä vaikka personal trainerin opinnot.
Personal trainerista tulee heti mieleen salilla huutava ohjaaja, mutta minua ei tällainen suuntaus kiinnosta. Enemmän minua kiinnostavat esimerkiksi ryhmäliikunnan ja pienryhmien ohjaaminen sekä erilaiset toiminnalliset treenit, joita voi tehdä myös ulkona. Nämä tällaiset ohjaukset olisivat juuri sellaisia, mitä varsinaisen päivätyön jälkeen olisi vielä helppo lähteä vetämään. Olisi mahtavaa saada motivoitua ja innostettua muita liikkumaan hyvällä fiiliksellä eikä tunteella siitä, että kyseessä olisi taas yksi suoritus.
Instagramissa olen huomannut, että tällaisille hyvinvointialalla työskenteleville some on hyvin tärkeä markkinointikeino. Tosi moni osaakin tuottaa juuri hyvää fiilistä antavaa sisältöä, mikä on ihan mahtavaa. Olen kuitenkin itse jo tässä pohtinut, että mikäli joskus alan opiskelemaan kyseistä alaa, niin miten ihmeessä osaisin itse tehdä sisältöä, joka ei juuri sitä pahaa oloa aiheuta ihmisille? Tällä hetkellä en oikeastaan yhtään jaa liikkumisiani someen, koska pelkään juuri siitä, että se olisi negatiivista sisältöä. Ylipäätänsä täällä blogissa sekä Instagramissa (jonka käyttämistä olen viime aikoina lisännyt) minulla on tarkoituksena inspiroida ja saada aikaan positiivisuutta ja liikkumisen kohdallakin haluaisin inspiroida ihmisiä siihen. Mutta koska en ole itsekään vielä vetänyt kunnollista linjaa siihen, mikä tuottaa pahaa ja mikä hyvää oloa, en ole halunnut jakaa urheilua yhtään somessa. Koen myös, että siitä tulee helposti sellainen kehuskeleva viba ja koska liikkuminen tuntuu olevan niin herkkä aihe, niin mistä oikein aloittaa? Toisaalta tässäkin pätisi ihan sama homma kuin muissakin somejutuissa: jos jotakuta sisältö ei kiinnosta tai se ärsyttää, niin voi vaikka lopettaa seuraamisen tai mykistää storyn.
Tällaiset pohdinnat ovat viime aikoina pyörineet mielessäni. Osaatko sinä eritellä, minkälainen urheiluun ja liikkumiseen liittyvä sisältö tuo sinulle motivaatiota, mikä taas lannistaa? Olisiko esimerkiksi treenipäiväkirja positiivinen vai negatiivinen postaus luettavaksi?
Lue myös nämä:
Seuraa myös Instagramissa @siniriekki .
Ihanaa pohdintaa! Mä uskon että jos rohkeasti jakaa niitä herkkuja ja kävelylenkkejä ja tavallaan sitä että on itsekin ihan normaali ihminen, niin sellaisen tyypin treenisisällöistä ei tule ikävää fiilistä (ei edes siitä jos kävelylenkki onkin muuttunut maratoniksi XD jos ihmisellä muuten on maanläheinen suhtautuminen urheiluun ja jakaa myös niitä kun maratoni muuttuikin kävelylenkiksi -juttuja). Enemmän ehkä vaikuttaa siis se kokonaisuus eikä yksittäinen sisältö, kuten nyt se treenipäiväkirja. Senkin sitäpaitsi voi toteuttaa monella eri tyylillä :D Henkilön oma terve suhtautuminen liikuntaan, ruokavalioon jne paistaa kyllä useimmiten läpi (ja epäterve suhtautuminen myös).
VastaaPoistaKiitti tosi paljon kommentista! ♥ Tosi hyviä ajatuksia ja oon sun kanssa nyt kyllä samoilla linjoilla! Kokonaisuus on tässäkin hyvin tärkeä asia :)
Poista