Kerrankin mukana korvapuustikeskiviikossa

Keskiviikkoisin olen aina hieman kade niille, jotka pääsevät nauttimaan korvapuusteista. Tänä keskiviikkona en kuitenkaan jää rannalle ruikuttamaan, kiitos eilen leipomieni korvapuustien. Eivätkä kyseessä ole ihan mitkä tahansa korvapuustit, vaan nutellatäytteiset sellaiset!

Tiistaiaamuna tuli kova hinku päästä leipomaan (opiskelemisen välttelyä), joten pallottelin hetken brownieiden ja korvapuustien välillä. En muistaakseni ole koskaan leiponut korvapuusteja tai pullia täysin itsekseni, joten nyt oli korkea aika kokea tämäkin. 

Taikinaan käytin tätä Liemessä-blogin reseptiä, josta olin erityisesti laskiaisen aikaan kuullut paljon kehuja. Taikina oli tosi simppeli tehdä, vaikka olin etukäteen muistellut tällaisen taikinan olevan paljon isotöisempi. Suurin osa leipomiseen käytetystä ajasta kului taikinaa kohotellessa, joten välissä ehti puuhata paljon muutakin.

Suurena makean ystävänä halusin tavallisen täytteen sijasta kokeilla nutellatäytettä. Täytteeseen ja puustien viimeistelyyn ennen paistoa käytin Soppa365:n ohjetta. Ohjeella täytettä ei tule liikaa ja näin puusteista ei tule liian äkkimakeita, vaan aivan täydellisiä.

Ohjeella sain tehtyä 14 todella suurta puustia. Ne kohosivat vielä uunissakin aivan valtavasti, joten yksi riittää varmasti hetkellisen makeannälän taltuttamiseen. Kaiken kaikkiaan näiden tekeminen oli paljon helpompaa kuin olin ajatellut, ja onhan se ihanaa kun uunista tulvii tuoreen leivonnaisen tuoksu.

Onkohan se tämän keväisen valon ansiota, että energiaa tuntuu riittävän kaikelle ylimääräisellekin puuhastelulle? Kun oli ensin rauhssa väkertänyt leipomisen parissa, alkoi opiskelukin jo sujua paljon paremmin. Ihanaa tämä aurinko, toivottavasti saamme nauttia siitä vielä todella usein ja paljon!

Onko sinulla tänään korvapuustikeskiviikko? Oletko testannut puusteihin erilaisia täytteitä tavallisen sijasta? 

Lue myös nämä:

Helmikuun luetut kirjat  

Minkälaista on opiskella avoimessa yliopistossa?  

17 faktaa bloggaajasta

Seuraa myös Instagramissa siniriekki.

Helmikuun luetut kirjat

Jos tammikuu kului mielestäni hitaasti, niin helmikuu oli taas ihan päinvastainen kuukausi. Kirpeät pakkaset vaihtuivat loppukuusta jo varsin keväiseen säähän, ja matkan varrelle mahtui paljon opiskelua sekä onneksi myös mukavasti vapaa-aikaa. Tässä kuussa olen muun muassa syönyt laskiaispullia, käynyt pulkkamäessä, lenkkeillyt paljon sekä testannut uutta pizzaa.

Helmikuun luettujen kirjojen saldoksi jäi kolme kirjaa, mikä on aika keskimääräinen lukumäärä omalla lukutahdillani. Nyt siirrytään tutustumaan näihin kolmeen keskenään hyvin erilaiseen kirjaan!

Sakari Muurinen ja Juha Ståhle - Missä Laura, siellä ongelma

Kirjassa pureudutaan siihen, mistä Laura Huhtasaaren yllättäen alkanut suosio sai alkunsa ja mikä pitää sen pinnalla. Minkälainen persoona Huhtasaari on hänen tapaamisena ihmisten mielestä, miten hän toimii ja mistä hän oikein tulee? Kirjassa kuullaan myös Huhtasaaren omia kommentteja.

Joskus on hyvä vaeltaa kirjastossa ilman päämäärää, koska silloin voi sattumalta löytää oikein mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Tämä kirja on yksi niistä. Tarina alkoi heti hyvin mielenkiintoisella tilanteen kuvailulla, joka nappasi heti mukaansa. Teksti ei ole poliittista, vaikeaselkoista luettavaa vaan hyvin selkeää ja asiat on selitetty todella taidokkaasti. Erityisen mielenkiintoisia olivat sekä Huhtasaaren että hänen tapaamiensa ihmisten kommentit, joka oli saatu luontevaksi osaksi kirjaa. Pidin kirjan käsittelemästä aiheesta todella paljon.

Sofie Sarenbrant - Syntipukki

Kirja on itsenäinen osa Emma Sköld-sarjaa. Bromman asuinalueella tapahtuu murtovarkauksia, joiden tuoksinnassa tapahtuu murha. Syyttävä sormi osoittaa heti ulkomaalaisia työntekijöitä kohti, ja Emma Sköld alkaa ratkomaan murhan tekijää. Kyseessä ei ole tavallinen asuntomurtoaalto, vaan jotain vakavampaa Brommassa tapahtuu...

En lue kauheasti dekkareita, mutta onneksi tämä kirja sattui mukaan. Olin aiemmin kuullut kehuja kyseisestä sarjasta, joten itsenäinen osa oli hyvä valinta luettavaksi, vaikka kirjassa viitattiinkin aiemmissa osissa tapahtuneisiin asioihin. Ne eivät kuitenkaan haitanneet juonessa pysymistä, vaikka niitä en ollutkaan lukenut. Tämä kirja nappasi nopeasti mukaansa ja luvut päättyivät aina niin mielenkiintoisiin kohtiin, että lukemista ei melkein voinut lopettaa kesken. Mielenkiinto koko sarjaa kohtaan kyllä heräsi.

 

Jill Santopolo - More than words

Nina Gregory on hyvän aseman omaava tuleva hotellinomistaja. Hän palvoo hotellin omistavaa isäänsä ja lisäksi hänellä on poikaystävä, jonka kanssa he ovat tunteneet pienistä asti. Isänsä kuoleman jälkeen Nina kuitenkin huomaa, että kaikki hänen isänsä sanat ja teot eivät ole olleet totta, ja Nina kyseenalaistaa kaiken elämässään. Onko mikään niin kuin hän on ajatellut?

Kirjan juoni on ihan mahtava. Tapa, jolla pääsee mukaan Ninan itsensä etsimisen matkalle on todella koukuttava. Kirja saa ajattelemaan asioita syvemmin, vaikka onkin myös mukavaa ''hömppälukemista'' aivojen levoksi. Jotkin juonenkäänteet ovat aika ennalta-arvattavia, mutta kokonaisuudessaan kirjan tarina on todella hyvä.

Luitko sinä helmikuussa kirjan tai kirjoja? Oliko jokin näistä kolmesta mielenkiintoisen oloinen? 

Vuosi sitten helmikuussa luin nämä kirjat. 

Lue myös nämä: 

Kummallisia unia x 6

Miksi en nuorempana tajunnut?

Miten aion selvitä ylioppilaskokeista?

Seuraa myös Instagramissa siniriekki.

Kummallisia unia x 6

Olen viimeisen kuukauden aikana jostain kumman syystä nähnyt viikoittain mitä kummallisempia unia. Aiemmin kummalliset unet ovat olleet yksittäisiä, mutta tämän kuukauden aikana niitä on esiintynyt selvästi useammin. Unet voivat tunnetusti olla hyvin levottomia, joten päätin mielenkiinnosta napata mieleen jääneet muistiin.

Unet katoavat hyvin usein pois mielestä heräämisen jälkeen, joten kovin moni ei tähän postaukseen asti päässyt. Joka tapauksessa on ihmeellistä miettiä, mistä ihmeestä aivot keksivät ainekset kaikkiin kummallisiin tarinoihin, joita näemme yöllä. Esimerkiksi stressaava elämäntilanne voisi selittää yölliset seikkailut aivojen käydessä ylikierroksilla, mutta itse en koe tällaista olevan meneillään nyt. Tietenkin pari tenttiä on tulossa ja muutenkin opiskeluhommia riittää, mutta mitään stressiä en vielä toistaiseksi ole kokenut. Joku syy näille ehkä on, mutta se on toistaiseksi pysynyt ratkaisemattomissa. Nyt kuitenkin näiden parin unen pariin, jotka olen pitänyt muistissa!

X Riita läheisen kanssa. Olotila unessa on kaikista kamalin, ja se kulkee mukana vielä hereille asti.

X Olin isossa vesipuistossa. Tässä unessa levottomuus perustui siihen, että paikka oli niin iso: miten kerkeäisin käymään kaikki vesiliukumäet sun muut virikkeet läpi?

X Yritin pistää aamuksi herätystä puhelimeen, mutta hälytys ei vain suostunut menemään päälle. Aloin unessa pohtimaan kovasti sitä, kuinka heräisin aamulla, kun hälytys ei kerran suostunut toimimaan. 

X Palasin unessa sellaisiin aikoihin, joihin en haluaisi enää palata. Tapahtumat olivat hyvin todentuntuisia, mutta oma käytökseni ja reaktioni näihin tapahtumiin ei. Oma käytökseni oli ahdistavaa tässä unessa.

X Joku vihainen ihminen heitteli minua muumimukeilla ja kaatoi niillä vettä päälleni. Kummallista, että muistan mukien selvästi olleen muumimukeja, eikä ihan mitä tahansa mukeja.

X Luulin olevani yksin talossa. Siellä oli kuitenkin joku muukin, joka aina vain vilahteli mustana hahmona, ikään kuin varjona. Yritin napata hänet ja selvittää kuka oli kyseessä, mutta en onnistunut.

Nämä unet  jäivät vahvasti mieleeni, jokainen erilaisten syiden takia. Mitään kovin iloisia unia ne eivät olleet, mutta onneksi hereillä ollessani lähes unohdan yön aikana kokemani tapahtumat. 

Näetkö sinä usein kummallisia unia? Onko sinulla aina jokin selkeä syy sille, miksi näet niitä? 

Lue myös nämä:

Arjen kiitollisuuspäiväkirja

3 viikon nettivalmennus - mitä plussia ja miinuksia? 

Ihana banaanileipä - kokeile! 

Seuraa myös Instagramissa siniriekki.

Arjen kiitollisuuspäiväkirja

Elli oli kirjoittanut blogiinsa kiitollisuspäiväkirjaa, ja ihastuin ideaan heti postauksen luettuani. Päätinkin siis pitää erillistä kiitollisuuspäiväkirjaa ainakin viideltä arkipäivältä, mutta ajatus on niin kiva, että ehkä jatkan sitä satunnaisesti jatkossakin. Kirjoitin ajatuksiani ylös erilliseen muistivihkoon, josta näitä on kiva lukea uudestaan vuosien päästä. Kiitollisuuspäiväkirja osoittaa, että aina ei tarvitse mitään suuria juttuja ollakseen onnellinen. Ihan pienet, arjessa tapahtuvat asiat riittävät. Siirrytään nyt lukemaan arkipäiviltä tekemiäni merkintöjä.

15.2.2021

Heti aamusta olin kiitollinen naapurin järjestämästä ystävänpäiväyllätyksestä. Joku naapureistani oli kiinnittänyt ilmoitustaululle kirjekuoren, jonka sisältä löytyi erilaisia paperisia sydämiä eri voimalausein varustettuna. Nappasin sieltä itselleni yhden lauseella ''Sinä valitset!''. Tällä hetkellä se koristaa peilin reunaa, josta voin aina ulos lähtiessäni lukaista sen. Jotkut tällaiset sitaatit ja voimalauseet ovat niin kliseisiä, mutta itse olen ihan heikkona niihin! Erilaisia voimalauseita löytyykin asunnoltani tosi monesta paikasta. 

16.2.2021

Tuskaiset etäluennot on kiva jakaa kavereiden kanssa. Tänään olin kiitollinen siitä, että luentoja ei tarvitse puurtaa täysin yksin. Päivä oli hyvin väsynyt eikä oikein lähtenyt käyntiin, mutta vertaistuen avulla tästäkin päivästä selvittiin. Iltapäivällä vielä enemmän piristi kävelylenkki järven jäällä kaverin kanssa sekä auringonlaskun ihailu.

17.2.2021

Keskiviikkoaamuna olin taas herännyt vähän väsyneenä huonosti nukutun aamuyön jälkeen.Vähän kahdeksan jälkeen oranssi aamuaurinko kuitenkin paistoi ihanasti kaihtimien välistä ja sai minut raahattua sängystä ylös. Lisäksi olin kiitollinen siitä, että ensimmäinen luento alkoi vasta kymmenen jälkeen. Sain siis mahdollisuuden tehdä aamuaskareet ihan rauhassa ja herätellä itseni uuteen päivään.

Päivän aikana olin hyvin kiitollinen myös siitä, että jaoin yhden koulutehtävän kaverin kanssa. Yleensä tykkään tehdä tehtävät itsekseni, mutta tämä päivä oli sellainen, että yksinään motivaatio olisi ehkä loppunut kesken. Lisäksi Temppareiden uusi kausi oli kiva lisä tähän päivään! 

18.2.2021

Kiitollisuutta herätti pitkä tauko aamun ja iltapäivän luennon välissä. Ehdin hoitaa juoksevia asioita eikä päivän koko keskittyminen mennyt luentoihin. Sain tehtyä muun muassa yhtä historian tehtävää hyvin eteenpäin, mikä vie hommia viikonlopulta vähemmäksi.

19.2.2021

Viimeistä päivää tämän kerran kiitollisuuspäiväkirjassa viedään. On ollut ihanaa löytää ihan tavallisista päivistä onnellisuutta herättäviä asioita.

Perjantaina olin kiitollinen kahdesta kivasta kirppislöydöstä, vaaleasta farkkuhameesta sekä kesäisestä haalariasusta. Lisäksi keskustassa liikkeellä ollessamme satuimme juuri sopivasti lempparikarkkikauppani kohdalle, sillä se on nimittäin ensi viikon aikana lopettamassa toimintansa. Karkkeja myytiin alennuksella, joten tietenkin nappasin pienen pussin irtokarkkeja mukaan nyt kun se vielä oli mahdollista! Ajoitus on joskus tärkein, ja tällä kertaa se osui aivan nappiin. 

Pieniä yksityiskohtia miettiessä arki ei enää tunnukaan niin harmaalta. Oletko sinä koskaan pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa? Mistä olet tällä viikolla ollut kiitollinen?

Lue myös nämä: 

Paluu vaaleanpunaiseen viikonloppuun 

Tammikuun luetut kirjat 

Mitä uutta annettavaa minulla on? 

Seuraa myös Instagramissa siniriekki.