Vietin pitkän, rauhallisen viikonlopun luonnon keskellä raikkaassa ilmassa. Kun oli jo yli kuukauden viettänyt asfaltin seassa, oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kävelemään metsän hiljaisuuteen. Vaikka autojen meteliin ja ihmismäärään tottuu, mieli halajaa silti selvästi välillä luontoon.
Kaunein ruska oli jo ehtinyt mennä, mutta muuten syksystä pääsi nauttimaan täysin rinnoin. Luonnossa mieli pääsee rauhoittumaan, vaikka välillä voikin säikähtää kovasti puskasta lentoon lehahtavaa metsäkanalintua. Tai syksystä innoissaan olevaa porolaumaa, joka näyttää tulevan päälle.
Nautin pidennetystä viikonlopusta lapsuudenkotona ihan täysillä. Luonnossa liikkumisen lisäksi leivoin urakalla, katsoin sarjoja, vaihdoin kuulumisia sekä opiskelinkin hieman. Takaisin Jyväskylään lähdin hyvillä mielin, sillä akut oli taas ladattu uutta viikkoa varten.
Milloin viimeksi sinä olet nauttinut luonnossa liikkumisesta?
Lue myös nämä:
Miten maalainen asettuu Jyväskylään?
Seuraa myös Instagramissa @siniriekki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti