Viimeisen kuukauden aikana olen alkanut pohtimaan hyvin paljon tulevaisuutta ja etenkin sitä, kuinka tietämätön olen tulevista tapahtumista. Tähän asti olen aina ollut hyvin tietoinen seuraavista askelistani: peruskoulussa oli selvää, että seuraavana vastassa on lukio tai ammattikoulu. Lukion aikana tiesin, että seuraavaksi lähden joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että tästä koulusta valmistuttuani minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mikä oikein odottaa.
Vaikka tätä yliopisto-opiskelua on vielä jäljellä lähes viisi vuotta, tulevaisuus pyörii mielessä hyvin paljon. Ehkä aihe juuri sen takia nostaa päätään mielessäni, koska kaikki on kerrankin niin epäselvää. Työelämä on vielä epäjohdonmukaisempaa kuin koulutus, eikä mitenkään voi etukäteen tietää, minne oikein päätyy.
Itsellänikään ei ole oikein vielä vastausta siihen, missä oikein haluaisin työskennellä. Vaakakupissani painaa eniten asuinpaikkakunta, mutta senkään suhteen en vielä osaa sanoa mitään. En tiedä, haluaisinko viiden vuoden päästä asua edelleen Keski-Suomessa, muuttaa takaisin pohjoiseen vai ehkä jonkin mielenhäiriön seurauksena muuttaa jopa pääkaupunkiseudulle. Minun on hyvin vaikea käsitellä tällaista epätietoisuutta, koska kuten sanottua, tähän mennessä olen aina ollut tietoinen siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Olen yrittänyt kääntää ajatuksiani enemmän innostumisen kuin huolehtimisen suuntaan. Toisaalta voi olla hyvinkin vapauttavaa, että seuraavat askeleet eivät ole kiveen hakattuja. Tällöin voi odottaa iloisia mutta odottamattomia yllätyksiä. Mikäli työelämässä olisi selvät sävelet, saattaa jokin mahtava, suunnitelmasta poikkeava tilaisuus mennä sivu suun. Myös työelämän ulkopuolella voi saada vaikka mitä mahtavia tilaisuuksia kehittää itseään, kun kaikki ei ole niin varmaa.
Vaikka tuntematon tulevaisuus nyt hieman hirvittääkin, sen ei pidä antaa viedä liikaa tilaa ajatuksissa. Tällä hetkellä on menossa yksi elämäni ikimuistoisimmista aikakausista, enkä halua antaa sen kulua vain tulevaa murehtien. Kaikki tapahtuu kyllä aikanaan.
Minkälaisia ajatuksia sinulla on tulevaisuuden suhteen? Ovatko seuraavat askeleesi selvät vai menetkö eteenpäin kummempia pohtimatta?
Lue myös nämä:
Testissä tammikuun 2021 suklaisia herkku-uutuuksia
Nämä maneerit toistuvat tekstissäni
Seuraa myös Instagramissa siniriekki.
Tosi hyvä postaus ja tärkeetä pohdintaa! Kieltämättä muakin on kauhistuttanut, että viimeiset 16 vuotta on mennyt opiskellessa ja tuo kaikki päättyy puolentoista vuoden päästä ja pitää pärjätä aikuisena työelämässä. Tällä hetkellä onneksi helpottaa se, että ainakin toistaiseksi mulla on töitä tarjolla ja toivottavasti tuo mahdollisuus on olemassa vielä valmistumisen jälkeenkin.
VastaaPoistaSulla onneksi on monta vuotta vielä turvallista opiskelijaelämää jäljellä, ei ole mitään hätää vielä! Ja hei eihän tää pääkaupunkiseutu mitenkään huono vaihtoehto ole, haha!
Sanna / pancakepalace.fi
Kiitos Sanna! ♥ Sulla ei olekaan enää kauan aikaa valmistumiseen! Ehkä työelämään siirtyessä kokee pienen ''kulttuuri''shokin, mutta jospa sinulla säilyisi työtarjonta hyvänä sinne asti :) Ja jep, eihän tässä vielä mitään hätää oikeasti ole. Varmasti pääkaupunkiseutukin olisi ihan kiva paikka asua, kunhan siihen tottuisi. En vain tiedä, tulisinko ikinä tottumaan siihen :D
PoistaSamantyylisiä juttuja pohdin itsekin säännöllisin väliajoin. Mihin päätyy asumaan, riittääkö oman alan töitä, löytääkö ikinä seurustelukumppania... pohdittavaa riittää :D Oon siitä onnekkaassa asemassa, että oon saanut tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti oman alan töitä jo pari vuotta, mutta kyllä tulevaisuus silti aina jonkin verran mietityttää. Oon itse opetellut sellaisen ajattelutavan, että mietin asioita arjessa maksimissaan puoli vuotta tai vuoden eteenpäin. Usein suunnitelmani ovat kuukausittaisia, ja seuraavaa kuukautta suunnittelen vasta, kun edellinen loppuu. Tuo on auttanut elämään enemmän hetkessä ja vähentänyt tulevaisuuden skenaarioden pähkäilemistä.
VastaaPoistaIhan mahtava toimintamalli sulla! *.* Tuota voisi kyllä ruveta itsekin hyödyntämään ja katsoa, oppisiko elämään enemmän hetkessä. Kiitti tosi paljon kommentista! <3
Poista