En ole pitkään aikaan kirjoittanut ihan perinteistä kuulumispostausta, joten tänään tämä asia tulee korjaantumaan. Kevät on kerennyt jo edetä pitkälle, vaikka ihan äsken elimme kylmintä talvea. Jotenkin muistelen aina ennen kevään alkua, että kyseinen vuodenaika on todellakin inhokkini, mutta kyllä aurinkoiset päivät sekä ensimmäiset lämpimät auringonsäteet saavat mielen äkkiä muuttumaan. Ehkä yksikään vuodenaika ei ole inhottavin, vaan jokaisesta löytyy ne omat hyvät sekä huonot puolensa.
Opiskelujen suhteen olen oikein hyvällä mallilla. Olen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana saanut kasaan yli 80 opintopistettä välivuoden aikana käytyjen viestinnän perusopintojen kartuttaessa pistepottia, joten niiden suhteen ei ole huolta. Viimeiset tentitkin on jo aika päiviä sitten hoidettu pois alta, joten enää on jäljellä etäluennoille osallistumista sekä muita kursseihin liittyviä oppimistehtäviä. Tämä kevät on onneksi opintojen suhteen aika rento, joten ehdin hyvin valmistuautua tulevaan kesään.
Ensi kesästä en olekaan vielä missään maininnut, mutta pääsin siis samaan lehteen kesätöihin kuin viimekin kesänä. Olen tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen! Saan kesän aikana töissä suoritettua myös yhden opintoihin liittyvän työharjoittelun ja on mahtavaa saada tällaisiakin opintoihin liittyviä asioita samalla pois alta. Odotan tulevaa kesää todella innoissani, vaikka hieman jännittää se, kuinka pahasti kaikki edelliskesänä opitut asiat ovat kadonneet mielestä.
Kesän tulen siis viettämään suurimmaksi osaksi kotona Kainuussa. Vaikka kesä Jyväskylässäkin olisi kiva kokea vielä tässä vuosien aikana, odotan innoissani pääseväni luonnon rauhaan kotiseudulle. Olen huomannut, kuinka kovasti luonnon rauha oikeasti merkitseekään minulle, kun täällä ei pääse oikeastaan missään eroon autojen tai muiden luontoon kuulumattomien kapistusten äänistä.
Vaikka tämä kevät onkin siis suhteellisen rento, olen onnistunut kehittämään itselleni ärsyttävän stressaamisen tavan. Vaikka minulla ei oikeasti ole yhtään mitään mistä stressata, joistain asioista saan kuitenkin kehiteltyä sellaisia. Olen aina ollut ylimiettijä, mutta tämä on minullekin ihan uutta. Eilen päätin, että otan nyt ainakin viikon kaiken suhteen vielä entistäkin iisimmin esimerkiksi liikkumisen suhteen ja keskityn kävelyyn sekä kehonhuoltoon. Ensi viikolla on myös ruotsin suullisen kielitaidon koe, joka toki vähän mieityttää kielitaidon ruostumisen vuoksi. Kun parhaansa tekee, niin ehkä se kuitenkin riittää.
Tällaiset kuulumispostaukset ovat tosi terapeuttisia ihan blogin kirjoittamisenkin suhteen. Ainakin omalla kohdallani tuntuu siltä, että jos en pitkään aikaan kirjoittele ihan vain tällaista ajatuksenvirtamaista tekstiä, inspiraatio alkaa tökkimään. Tällaisen postauksen kirjoittamisen jälkeen ideoita kuitenkin alkaa syntymään, ja esimerkiksi nytkin puhelimeni muistioon on päätynyt jo kaksi postausideaa.
Tällaista tänne kuuluu. Nyt jatkan aamupalani syömistä ja sitten käyn ehkä kävelyllä auringonpaisteessa ennen päivän ensimmäistä ja viimeistä luentoa. Kuulemisiin! ♥
Lue myös nämä:
"Kehtaakko antaa mulle vettä?" - nämä murteelliset ilmaukseni herättävät ihmetystä
Testissä mielenkiintoisimmat jäätelöt kesälle 2020
Ylianalysointi ei tee kenellekään hyvää
Seuraa myös Instagramissa siniriekki.
Oli kiva lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa! Hienoa että sulla alkaa olla jo kevätlukukauden opinnot loppusuoralla ja kiva että oot saanut kesätöitäkin. Uskon että työrutiinit palautuvat sulle mieleen viime kesältä, kunhan pääset alkuun :) Näin ainakin itselleni on käynyt, vaikka pidemmän tauon jälkeen onkin ensin tuntunut siltä, ettei muista enää mitään.
VastaaPoistaOi ihana kuulla! Kiitos rohkaisevista sanoista! :) Eiköhän kaikki pikkuhiljaa taas palaa mieleen, ei pidä olla liian ankara itselle kuitenkaan ^_^
Poista