- Olen oppinut valokuvaamista. Kuvaamista ei varmasti olisi tullut harjoiteltua yhtä paljon, jos ei olisi tällaista kanavaa mihin jakaa kuvia. Bloggaamiselle siis kaikki kiitos siitä!
- Kirjoittaminen pysyy mukana menossa. Päiväkirjat sun muut itselle tarkoitetut kirjoitukset eivät ole oikein napanneet minua mukaansa, vaan ne ovat alkuinnostuksen jälkeen jäänyt sivuun. Blogi on minulle vähän kuin päiväkirja, sillä kirjoitan tänne aina minulle ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Vanhoihin postauksiin onkin sitten mukava palata ja nähdä, mitä onkaan tullut puuhailtua.
- Uusiin ihmisiin tutustuminen. Blogin tiimoilta olen oikeassa elämässä tavannut vain yhden ihmisen, mutta somen kautta tutuksi tulleita on jo aika monta! Heidän kanssaan ollaan eri tavoilla yhteydessä niin Whatsappissa, Instagramissa kuin Snapchatissakin.
- Bloggaaminen on jo oikeastaan elämäntapa. Kuvaamassa käy aina kun on nätti sää tai muuten tulee halu siihen, uudet blogipostausaiheet pullahtavat mieleen ihan varoittamatta ja muidenkin blogit pyörivät omassa elämässä aika paljon. On outoa ajatella, mitä tekisi sillä ajalla, mikä bloggaamiseen menee! On sitä huonompiakin ajanviettotapoja olemassa.
- Blogi antaa hyvää oloa silloin, kun on tyytyväinen postauksen kuviin ja tekstiin. On parasta julkaista viimeinkin sellainen postaus, johon on oikeasti nähnyt paljon vaivaa! Julkaistessa työ on tehty ja sitten voi vain nauttia siitä.
- Blogi on opettanut minulle myös pitkäjänteisyyttä. Yleensä olen kyllästynyt harrastuksiin jo parin kerran jälkeen, mutta bloggaaminen on pitänyt minut aisoissa. Ehkä se johtuu siitä, että blogi ei ole ikinä valmis, vaan sinne voi aina keksiä jotain uutta.
Mikäli kirjoitat blogia, mitä bloggaaminen on sinulle antanut? Jos bloggaaminen yhtään kiinnostaa, niin sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Hyvä postaus, samaistun ihan jokaiseen kohtaan! Oon bloggaamisessa iloinen erityisesti siitä, että saan kaksi rakkainta harrastusta yhdistettyä (valokuvaaminen ja kirjoittaminen), ja luotua niistä jotain siistiä. Vannon, etten olisi kehittynyt yhtä paljon kuvaamisessa ja kirjoittamisessa ilman tätä vuosikausien blogiuraani. Mietin itse asiassa aika usein, kuvaisinko kameralla oikeastaan ollenkaan, jos en saisi julkaistua kuviani jollekin blogin kaltaiselle alustalle – instagramiin julkaiseminen ei oo koskaan tuntunut omalta jutulta.
VastaaPoistaLisäksi on ollut kiva huomata, miten itsekriittisyys on pikkuhiljaa hälventynyt: en enää ahdistu ihan niin paljon, jos tekstini ei ole se kirjoittamistani kaikista parhain tai jos kuvat ei ole yhtä hienoja kuin edellisessä postauksessa. Ja kaikista parhain tunnehan on se, kun onnistuu jossain postauksessa ihan täydellisesti, ja voi vaan iloisena katsella luomustaan :D Toisaalta, silloin mun ei tee enää mieli postata uudestaan hetkeen.
Bloggaaminen on myös opettanut ja antanut itelle samoja asioita! Parasta on selailla vanhoja postauksia ja nähdä mitä on aikaisemmin ajatellut ja tehnyt! Sut ois tosi siistiä tavata livenäkin joskus, vaikutat tosi kivalta tyypiltä! <3
VastaaPoistaBlogissa on valokuvaamisen kannalta se hyvä puoli, että kuvia voi huoletta julkaista monta kerralla toisin kuin Instagramissa! Ja jep, ei jokaisen postauksen tarvitse olla prikulleen täydellinen ja kuin aikakauslehdestä repäisty.
VastaaPoistaKiitos kovasti pitkästä kommentista, oli ihanaa lukea ajatuksiasi!
Kiva, että säkin oot saanu bloggaamisesta jotain itsellesi! Vanhat postaukset on ihan parasta luettavaa jos satunnaiselta myötähäpeältä siihen pystyy :D Ja hei samat sanat, ihana kuulla! <3
VastaaPoistaBloggaaminen on kyllä ihana harrastus, ja oma lista bloggaamisen anneista näyttäisi aika samanlaiselta kuin sun. Näiden sun listaamien juttujen lisäksi oon blogin kautta saanut muutaman kaverin ja lisäksi se on antanut mulle kipinän hakea sille alalle, jota nyt opiskelen :)
VastaaPoistaOn tää kyllä ihan mahtava harrastus! :) Ihanaa, että oot löytäny harrastuksen avulla kans oman alasi!
VastaaPoista