Minun hiukseni

Heinäkuun blogiyhteistyöpostauksessa Erjan kanssa pohdimme omia epävarmuuksiamme. Käykää lukemassa myös Erjan postaus aiheesta!

Minulla oli 8-vuotiaaksi asti hyvin pitkät ja laineilevat hiukset. Tuon ikäisenä päätin kuitenkin leikkauttaa hiukseni noin olkapäihin yltäviksi. Olin ensin hyvin innoissani muutoksesta. Peilistä takaisin katsoi aivan eri ihminen. Sitten koin kuitenkin uuden ongelman: hiukseni alkoivat kihartua kunnolla. 

Kiharat hiukset olivat sitten tuon ikäiselle ja sitä vanhemmallekin lapselle suuri suru ja murhe. Suihkun jälkeen harjasin hiukset piikkisuoriksi ja toivon, että jospa ne tällä kertaa pysyisivät suorina. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kuivuessaan ne mutkistuivat erilaisille säkkäröille ja enkelinkiharoille. Neljännellä luokalla tämä kiharien hiusten viha taisi olla ylimmillään ja silloin olin leikkauttanut hiukseni vain vähän korvan alapuolelle meneviksi. Silloin ne eivät kihartuneet vaan jököttivät päässäni. Ajattelin niiden olevan aivan mahtavat suorina ja lyhyinä, mutta jälkeenpäin kuvia katsellessani olen kokenut myötähäpeää.

Nelosluokan jälkeen annoin hiusten kasvaa olkapäille. Yläasteen alussa en vieläkään ollut sinut hiusteni kanssa. Sain lainaan suoristusraudan, jolla jonkun aikaa joka aamu suoristin hiukset. Tietenkin ne olivat taas kiharat viimeistään koulupäivän loppuun mennessä. Sitten lopetin raudan käytön, koska se tuntui ohentaneen hiuksiani hyvin paljon.

Tämän jälkeen taas rupesin laittamaan yöksi pari pientä lettiä tai nutturaa päähäni, jotta hiukset olisivat vähän hillitymmillä kiharoilla aamulla. Ajattelin niiden kuitenkin näyttävän latistuneilta, joten tämänkin jätin jossain vaiheessa pois. Tuolloin en vielä osannut toimia kiharien hiusten kanssa ollenkaan. Harjasin ne aina aamuisin ihan normaalisti ja sitten ne olivat tietenkin aivan puff.

Onneksi olen nyttemmin päässyt eroon kiharoiden vihaamisesta. Nyt pidän niistä erittäin paljon enkä voisi kuvitellakaan itselläni suoria hiuksia. Olen myös oppinut toimimaan niiden kanssa, esimerkiksi se, että hiuksia ei kannata harjata, ellei ole juuri menossa suihkuun. Muuten ne vain räjähtävät ja ovat iso pallo (ovat ne siis vieläkin välillä ilman harjausta pallo, että ei sillä). Välillä kiharat elävät omaa elämäänsä, mutta ei se haittaa. Niin elän minäkin.

Sinun ja minun hiukset ovat aivan ihanat ja ne sopivat juuri sinulle♥

Onko sinulla ollut vaikeuksia hyväksyä omat hiuksesi tai jokin muu osa kehostasi?

Mistä tietää, että on kesä?

1. Itikoiden ja mäkäräisten pistot kutittavat inhottavasti koko ajan.

2. Iho punoittaa auringossa oleilun jäljiltä, vaikka olet aivan varmasti lisännyt aurinkorasvaa.

3. Koko ajan tekee mieli jäätelöä. Huonompi homma silloin, kun kauppa ei ole lähellä.

4. Yöllä on liian kuuma nukkua, joten pyörit puoli yötä tuskissasi.

5. Tuoksut koko ajan aurinkorasvalta eikä tuoksu ole lähtenyt pois edes suihkun jälkeen.

6. Sinulle tulee huono omatunto heti, kun aurinko paistaa etkä ole pihalla.

 

7. Kokeilet säännöllisesti, josko vesi olisi jo tarpeeksi lämmintä uinnille. Lopulta uskaltauduit jo pulahtamaan veteen.

8. Alat jättämään lämpimien juomien, kuten kahvin, juomista vähemmälle, koska siitä tulee niin kuuma.

9. Et jaksa välittää terveellisestä syömisestä, koska nyt on kesä ja haluat vain herkutella.


Pystytkö samaistumaan näihin kohtiin? Keksitkö vielä lisää asioita, mistä tietää kesän olevan täällä? 

Pilkullinen hame

Moi!

Pääsin eilen käymään parin päivän tauon jälkeen ihmisten ilmoilla ja mieli teki hieman panostaa asuun. Kaapissa oli lojunut jo jonkin aikaa käyttämättömänä ollut pilkullinen hame, joka löytyi vintin laatikoista. Ihastuin siihen heti sen nähdessäni ja nyt säiden salliessa se eksyikin päälle! 

Hame on hieman läpikuultava, joten pidän sen alla mustia shortseja. Se on myös juuri sopivan pituinen, ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Ei tarvitse siis pelätä, että liikkuessa vilkkuisi liikaa!

Nämä kuvat olivat hieman ongelmallisia ottaa, koska paikalla ei ollut luottokuvaajaa eikä kunnon jalustaa. Vanha keittiöjakkara ja kaiteet saivat siis hoitaa sen osapuolen. Lisäksi kimpussa hyörivät hyttyset ja mäkäräiset häiritsivät, mutta se nyt kuuluu vain kesään! 

Mitäs pidät asusta? Oletko sinä hameiden ystävä?

Lempisarjani

Moi!

Vuoden aikana olen katsonut yllättävän paljon erilaisia sarjoja eri puolilta nettiä. Varsinkin Yle Areena on yllättänyt, sillä sinne on tullut hyvin paljon sarjoja, jotka ovat vieläpä oikein viihdyttäviä! Tässä postauksessa esittelen tämän hetken lempisarjani.

Aloitetaan suuresti täällä bloginkin puolella hehkuttamallani Skamilla. Sarjan jokaisella neljällä kaudella seurataan eriä lukioikäistä henkilöä. Skam kertoo todentuntuisesti ja kauniisti nuorten elämästä. Jokainen hahmo on selkeästi oma persoonansa ja he tulevat itselle hyvin läheisiksi sarjan edetessä. Ensimmäinen jakso saattaa jättää vähän kylmäksi, mutta kun jatkat sarjan katsomista eteenpäin, huomaat sen olevan täyttä kultaa! Skamia voit katsoa Yle Areenasta.

Luin jostain, että Nuoret ja lupaavat on kuin Skamin isosisko; molemmat sarjat on tehty Norjassa ja Nuorten ja lupaavien päähenkilöt ovat Skamin henkilöitä vanhempia. Tässä sarjassa päähenkilöinä on kolme parikymppistä naista, jotka kaikki yrittävät saavuttaa omia unelmiaan. Sarjassa tapahtui kiinnostavia asioita ja jaksoja jaksoi hyvin katsoa monta peräkkäin. Nuoria ja lupaavia voit katsoa Yle Areenasta.

Vampyyripäiväkirjoissa päähenkilönä on Elena Gilbert, johon vampyyriveljekset Stefan ja Damon Salvatore molemmat rakastuvat. Tietenkin sarjassa tulee myös vastaan vihollisia, joista heidän pitää selvitä. Myös Damonin ja Stefanin menneisyys tuo kapuloita rattaisiin. Tämä sarja on aivan mahtava, olen katsonut siitä kaikki Netflixissä olevat kaudet. Kaikissa kausissa on hyvä juoni ja koko ajan tapahtuu jotain jännittävää. Ja tietenkin Damon on erittäin hyvännäköinen! Vampyyripäiväkirjoja voit katsoa Netflixistä.

Ovikoodi on ruotsalainen sarja, jossa päähenkilöinä ovat kaksi 16-vuotiasta tyttöä. He eivät voi sietää toisiaan, mutta erinäisten sattumusten kautta he päätyvät asumaan saman katon alle. Sarjassa nähdään heidän matkansa ystäviksi keskenään ja nuorten elämään kuuluvia kiemuroita. Tälle sarjalle plussaa annan kivasta introsta ja tunnusmusiikista, se tekisi mieli katsoa useamminkin kuin yhden kerran! Ovikoodia voit katsoa Yle Areenasta.

Summerin kesäsarjan, Hevostilan salaisuuden, päähenkilöinä ovat nuoret, jotka omien ongelmiensa takia joutuvat asumaan joksikin aikaa hevostilalle maaseudun keskelle. Tilalla on jotain outoa meneillään ja heidän täytyy selvittää, mitä. Tämän sarjan juoni on kyllä niin kaukaa haettu, mutta se tekeekin tästä tosi hyvän! Aina saa hämmästyä ja hymähdellä itsekseen, että mistä ne tuokin jutun on tähän keksinyt. Olin jo ensimmäisen jakson jälkeen aivan puulla päähän lyöty, mutta juuri sen takia sarjaa halua katsoa eteenpäin nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hevostilan salaisuutta voit katsoa Yle Areenasta.

Tämä postaus oli nyt kyllä aika Areena-painotteinen, mutta mielestäni on mahtavaa, että hyviä sarjoja voi myös katsoa aivan ilmaiseksi! Netflixinkin hankin nykyään aina vain silloin, kun Vampyyripäiväkirjoista on tullut sinne uusi kausi.

Oletko sinä katsonut näitä sarjoja tai herättikö jokin mielenkiintosi? Mitä itse pidit?