Helmikuun luetut kirjat

Moi!

Koska luen joka kuukausi ainakin pari kirjaa, ajattelin aloittaa kirjoihin liittyvän postaussarjan. Ideana olisi, että jokaisen kuukauden lopussa esittelisin sen kuukauden aikana lukemani kirjat. Helmikuun kirjoista on hyvä aloittaa.

Linnea Parkkonen -112 vihaan itseäni

Helmikuun ensimmäinen luettu kirja oli Linnea Parkkosen kirja, jossa päähenkilö Lilli sairastaa syömishäiriötä. Kirjan avulla pääsi hyvin sisälle syömishäiriöisen ajatuksiin mutta varsinkin Lillin ja hänen siskonsa käymät keskustelut tuntuivat väkinäisiltä ja epäaidoilta. Niitä lukiessa tuntui ettei kukaan oikeasti sano tai puhu noin. Muuten kirja oli oikein hyvä, vähän rankempaa luettavaa.

Sophie Kinsella - Soitellaan, soitellaan

Parissa blogissa olen nähnyt hehkutettavan Sophie Kinsellan kirjoja, joten toki minullakin piti saada yksi hänen kirjoistaan lukea. Valitsin Soitellaan, soitellaan -kirjan, sillä se tuntui takakannen perusteella kiinnostavimmalta. Päähenkilö Poppy on menossa naimisiin huippufiksun miehen kanssa. Polttareissaan hänen puhelimensa varastetaan ja hän löytää roskiksesta sen tilalle uuden puhelimen. Puhelimen oikea omistaja on Sam, liikemies. Puhelimen avulla näiden kahden välille muodostuu ystävyyssuhde ja ehkä jotain vähän muutakin...

    Kirjassa tapahtui paljon kaikkea, joten sen sisältö oli vaikea tiivistää. Suosittelen siis lukemaan kyseisen kirjan. Minulle ei ainakaan tullut tylsää sitä lukiessa, koska koko ajan tapahtui jotain ja Poppyn toilailuja oli mahtava seurata.

Victoria Aveyard - Punainen kuningatar


En yleensä lue paljoa fantasiakirjoja mutta nyt yhdellä kirjastoreissulla mukaani tarttui peräti kaksi fantasiakirjaa. Punainen kuningatar oli niistä ensimmäinen. Kirjassa ihmiskunta on jaettu kahteen ryhmään verensä värin mukaan, punaisiin ja hopeisiin. Hopeat ovat ylempi luokka, punaiset alempi. Hopeilla on erilaisia kykyjä, kuten esimerkiksi veden tai metallin hallintakyky. Kirjan päähenkilö on Mare Barrow ja hän on punainen. Kirjassa kuitenkin paljastuu, että hänellä on oma, kuolettava kykynsä, joka ajaa hänet vaarallisiin tilanteisiin. Tässäkin tapahtui koko ajan jotakin ja siinä oli tosi hyviä juonenkäänteitä, jotka pitivät mielenkiintoa yllä loppuun asti.

Michelle Harrison - 13 lahjaa

 Toinen mukaani lähtenyt kirja oli 13 lahjaa, josta olin myös lukenut parista blogista. Päähenkilö Tanya on koko ikänsä nähnyt keijuja ja muita olentoja. Hänen äitinsä lähettää Tanyan kesäksi isoäitinsä luo, joka asuu suuressa kartanossa. Siellä hän joutuu mukaan jännittävään  ja vaaralliseen seikkailuun. Kirja oli oikeasti hyvin jännittävä mutta se tuntui välillä vähän lapselliselta omaan makuuni, olihan päähenkilö nyt kuitenkin 13 -vuotias. Kirja oli nopealukuinen ja se on sarjan aloitusosa, joten seuraavalla kerralla kirjastoon mennessäni tiedän ainakin pari kirjaa, mitä aion lainata.

Tässä olivat tältä erää kaikki luetut kirjat mutta otetaan vielä bonusosio: helmikuun kesken jätetty kirja.

Jessica Schiefauer - Ester & Isak


Jätän hyvin harvoin kirjoja kesken mutta parin kappaleen jälkeen kiinnostus ja into ei ollut vieläkään noussut kirjaa kohtaan, joten jätin sen suosiolla kesken. Heti alumetreillä kirjan henkilöt polttelivat tupakkaa ja kirjoitustyyli oli jotenkin ''tunkkainen'' että se ei kauheasti mielenkiintoa herättänyt. En ole sellaisten kirjojen ystävä, joissa tupakka on suuressa roolissa ja se mainitaan heti ensimmäisellä sivulla. En tiedä mistä se johtuu mutta ei, ei vaan ei... Schiefauer on voittanut Ruotsissa kaksi kirjallisuuspalkintoa, joten odotukset kirjaa kohtaan olivat kovat. Ehkä kirjaa ei vain oltu tarkoitettu minulle.

Herättikö jokin kirjoista mielenkiintosi?

Asioita, jotka olisin halunnut jonkun kertovan minulle, kun olin nuorempi

  
''Sinusta ei koskaan tule prinsessaa eikä ballerinaa.''

''Et pääse siihen Pikku kakkosen ihanaan ohjelmaan, jossa lapset ratkaisivat kaikenlaisia arvoituksia.''

 ''Sinä tulet muuttamaan pois kotoa. Valmistaudu.''

''Sinulle tulee astma.''

''Sinun ei tarvitse tykätä mustasta vain sen takia, että muutkin tykkäävät.''

''Olit aivan oikeassa, kahdeksanvuotiaan kuuluu vielä leikkiä.''

 

''Älä huoli, isompana sinä pystyt nukkumaan omassa huoneessasi yksin.'' 

''Ei se viidennen luokan terveystarkastus ole oikeasti niin paha, mitä kaikki väittävät.''

''Pääset käymään lempiartistisi keikoilla.''

''Sinä tulet saamaan ne kauan haluamasi silmälasit.''

''Sinä saat oikeita ystäviä.''

''Opit rakastamaan hiuksiasi ja elämään korviesi kanssa.''

''Sinusta tulee täti.''

Toisaalta on ihan hyvä, että joitain näistä asioista kukaan ei kertonut minulle. Silloin olisi saanut koko ajan elää miettien, milloin minulle käy näin tai ei olisi ollut mitään, mistä unelmoida. Osan hyvistä asioista olisin kuitenkin mielelläni halunnut tietää silloin, kun huoli niistä oli suurimmillaan.

 Mitä asioita sinä olisit halunnut jonkun kertovan sinulle?

Ps. Blogin laidassa taas kysely, käykäähän vastailemassa! (ei näy mobiiliversiossa)

En osaa mutta ei se kyllä haittaakaan

Moi!

Eikö sinustakin tunnu joskus pahalta, kun et osaa samaa asiaa minkä joku muu ihminen osaa? Se näyttää niin helpolta toisen tekemänä mutta kun itse yrittää, ei vain onnistu tai osaa alkuunkaan.

Ihan jokaisella ihmisellä on omat heikkoutensa joissain taidoissa, vaikka joskus voi kokea olevansa yksin omien heikkouksiensa kanssa. Esimerkiksi minä en osaa luistella  enkä ole oikein sanavalmis. Ilman näitä taitoja olen kuitenkin pärjännyt, vaikka ne tulevat aina välillä vastaan esimerkiksi liikuntatunneilla tai silloin, kun pitäisi keksiä nopeasti hyvä vastaväite.

  Heikkouksien vastapainona ovat taidot, joita varmasti jokaisella on. Niiden taitojen ei tarvitse olla erityisiä vaan ne voivat olla ihan arkipäiväisiä asioita. Joku voi olla hyvä leipomaan maukkaita sämpylöitä ja toinen osaa ostaa aina synttärilahjaksi juuri saajan näköisen lahjan. Omiksi erityistaidoikseni voisin sanoa kirjoittamisen ja kuuntelemisen. Kirjoittamisesta olen aina pitänyt mutta kuuntelemista en itse ajatellut ennen kuin ystäväni mainitsi minun osaavan sen. Muistakaa sanoa ystävillenne, missä he ovat hyviä. He eivät ehkä ole itse tulleet ajatelleeksi, mitä kaikkea osaavatkaan.

On  mahtavaa, että meillä jokaisella on omat erityistaitomme ja -heikkoutemme. Niiden avulla erotumme muista ihmisistä ja jäämme mieleen. Heikkouksia ei myöskään pitäisi sanoa puutteiksi, sillä sitä ne eivät ole. Meistä ei puutu mitään, mitä meissä kuuluisi olla, vaan kaikki tarvitsemamme on valmiiksi annettu. Tätä ajatusta oli vaikea pukea sanoiksi, mutta toivottavasti saitte siitä silti kiinni. Muistakaa kiinnittää enemmän huomiota taitoihinne kuin heikkouksiinne, sillä siitä on paljon enemmän hyötyä. 

Mitä taitoja sinulla on?

Lopulta vain seisomme siinä ja odotamme

Miksi katsot minua tuolla ilmeellä?

Silmäsi siristyvät viiruiksi aivan kuten kaunis suusi. Otsaasi kohoaa muutama vihainen ryppy ja kätesi ovat painuneet tiukkaan nyrkkiin. En tiedä mitä tehdä. En uskalla hymyillä, en nostaa kättä tervehdykseen tai edes liikauttaa painoa jalalta toiselle. Odotan liikettäsi, edes jotain pientä merkkiä, joka viestisi hetken olevan ohi. Ehkä sinä odotat samaa merkkiä minulta. Sitä en voi kuitenkaan sinulle antaa.

         Ajatukseni siirtyvät siihen aikaan, kun lumi vielä peitti maan ja narskui kuuluvasti askeltemme alla. Pienet lumihippuset sulivat naamallemme, käsillemme ja reisillemme. Osoitin sinulle jonkun rakentamaa lumihevosta. Sille oli taiteiltu neljä tukevaa jalkaa ja tummat silmät pikkukivistä. Naurahdit ja katsoit minua. Minä katsoin sinua. Suljin silmäni ja odotin.

      
             Istuimme huoneessasi käsissämme kuppi kuumaa teetä. Hypistelin kuppia kohmeisilla käsilläni ja tunsin niiden lämpiävän hitaasti mutta varmasti. Sinä et koskenut juomaasi. Kysyin syytä mutta kohautit vain harteitasi. Hymähdin ja ojennuin laittamaan oman kuppini pöydälle. Otit kiinni kädestäni ja työnsit sen takaisin syliini. Vetäessäsi kättäsi takaisin otin sinusta äkkiä kiinni ja vedin kiinni minuun: ’’Ole hetki siinä’’.

            Nukkuessamme otit minut kainaloosi ja mutisit söpöjä korvaani. Kylmät väreet laskeutuivat niskaani pitkin selkään kuiskiessasi hiljaa kauniita sanoja. Minä en osannut sanoa sinulle samoin, etsiä toinen toistaan ihanimpia sanoja pääni sisäisestä sanakirjasta. Niinpä tyydyin vain kuuntelemaan ja toivomaan, että tiesit mitä minä ajattelin.

      Nurmen alkaessa vihertää ja perhosten verrytellessä siipiään sinäkin taisit kasvattaa itsellesi siivet. 

            Et antanut minun ottaa sinusta kiinni. Kävellessäni luoksesi olit jo karannut saapuessani paikalle. Kaverisi selittivät milloin mitäkin selityksiä käytöksellesi mutta en minä niitä uskonut. Miksi olisinkaan, kyllähän minä tunsin että sinulla oli paljon parempi syy. Tiesin, että olisit kertonut minulle kaiken. Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin toisin.

             Kului kesä ja koko sen ajan ajattelin vain sinua.  Auringon paistaessa ajattelin lämmintä ihoasi, ukkostaessa ja sateen ropistessa kattoon toivoin sinun olevan vierelläni. Vilaustakaan sinusta ei näkynyt ja loppukesästä en jaksanut enää edes etsiä sinua väkijoukosta. Pelkäsin ja odotin syksyä, mitä jos et olisikaan silloin palannut.

          Tänään, seistessäni tässä pihalla, näen sinut taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa et luiki pakoon mutta katsot vieläkin minua tuolla ilmeellä. Lopeta. Kuuletko, tee jotain äläkä vain seiso siinä. En saa sanoja ulos suustani. Päätän olla sanomatta mitään vaan teen. Otan ensimmäisen askeleen sinua kohti. Sitten toisen. Kolmannen. Lopulta olen aivan edessäsi etkä ole vieläkään liuennut paikalta. 

         Sitten toimin.

         Ei, en nouse varpailleni ja suutele sinua, vaikka mieleni tekeekin. Kiedon käteni ympärillesi ja painun sinua vasten. Tunnen vartalosi jäykistyvän kuin jousi. Sitten kätesi kiertyvät varovasti minunkin ympärilleni. Tunnen, kuinka rentoudut ja painat otsasi päälakeani vasten. Lopulta vain seisomme siinä ja odotamme.

       Ehkä sinua vain pelotti.

Minkälainen tyylini on?

Moi!

On helmikuun blogiyhteistyöpostauksen aika Sanasokkelossa-blogin Erjan kanssa. Hänen blogissaan on siis postaus samasta aiheesta, joten muistakaapas käydä lukemassa se!

Tämän postauksen aiheena on pukeutumistyylini. Minkälaisista vaatteista pidän ja mitkä minun päälläni useimmiten nähdään? Tästä asiastahan saa parhaiten selkoa kuvien avulle, joten siirrytään suoraan niihin!

  
Toppi: H&M
Kauluspaita: Tokmanni
Farkut: Dr. Denim

Bomber-takki: Gina Tricot 

 Mustia toppeja voisi melkein sanoa tyylini kulmakiviksi. Minulla on melkein joka päivä päälläni auki oleva paita/takki, jonka alta toppi näkyy. Myös juuri kyseessä olevat auki olevat paidat ovat tärkeä osa pukeutumistani.

Neuletakki: H&M

Pitkät neuletakit ovat niiden päivien pelastus, kun on kauhea asukriisi. Ei tarvitse muuta kuin heittää takki päälle ja on valmis menoksi!

Paita: K-Citymarket

Minulla on rippikesästäni asti ollut aina kaulassa jokin lahjaksi saamistani kaulakoruista. Näissä kuvissa minulla oli kaulassani kastesormukseni, johon sain ketjun rippilahjaksi. Se ei näy kauhean hyvin, sillä unohdin epähuomiossani kuvata sen. 

 

 Vyö: Glitter

Tätä glitterivyötä käytän monissa löysissä asuissa, joiden en kuitenkaan halua olevan niin löysiä. Se onkin näkynyt jo yhdessä toisessa postauksessa vähän aikaa sitten.

Farkkuja omistan kolmet, mutta nämä kuvissa olevat Dr. Denimit ovat lempparini. Käytän näitä aina kuin mahdollista, kaksia muita vain silloin kun nämä ovat pesussa. Uudet mustat farkut olisi kyllä pakko hankkia, sillä näistä on väri kulunut hyvin paljon. Ne alkavat olla jo enemmänkin harmaat. Myöskään laatu ei ole kovin hyvä, sillä vetoketjussa on irtolankoja ja reisien kohdalle on tullut venymiä. Denimit tuntuvat kuitenkin hyvin mukavilta jalassa, ihan kuin kollarit olisivat!

En ollenkaan tiedä, mikä sana olisi paras kuvailemaan pukeutumistani. Haluan näyttää ''huolitellulta'', mutta haluan silti tuntea oloni mukavaksi vaatteissani. Minulla ei ole tapana ostaa kauheasti vaatteita, olen enemmänkin perso meikeille. Joitakin vaatteitani olen käyttänyt ala-asteelta asti. Ne ovat jo tulleet suuriksi luottovaatteiksi, joita ei raaski heittää pois! Annankin teille vähän päänvaivaa -osaatko arvata näiden kuvien perusteella, mitä kahta asustetta/vaatetta olen käyttänyt ala-asteelta asti? Kirjoita arvauksesi kommentteihin!

Mikä postauksessa nähtävistä asuista on lempparisi? Millä sanoilla kuvailisit omaa tyyliäsi?

Aikuisten kaverikirja

Moi!

Kira Katariina -blogin pitäjä Kira haastoi minut täyttämään aikuisten kaverikirjan. Vaikka en vielä aikuinen olekaan, tartun silti haasteeseen. Kysymykset ovat tässä haasteessa mielestäni kiinnostavia ja vähän erilaisia kuin lapsuusajan kaverikirjoissa.

Nimeni on: Sini

Jotkut tosin kutsuvat minua: Sintturaksi.

Olen syntynyt vuonna: 2000, eli olen siis mielestäni 16-vuotias vielä hyvän tovin.

Lapsuuskotini langallinen numero: En todellakaan muista! Langallisten puhelimien aikoihin olin vielä niin pieni, että lähinnä vastasin puheluihin vanhempien ollessa muualla kuin olisin itse soitellut ympäri kyliä.

Pienenä olin varma, että minusta tulisi: hevostenhoitaja, prinsessa tai ballerina. En myöskään aikonut missään nimessä hakea peruskoulun jälkeen lukioon. 

Isona minusta tulikin: No, menin sittenkin lukioon. Nyt toiveammattini on toimittaja. 

Täydellinen puoliso: Kohtelias ja saa minut nauramaan.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: käyttäisin ajan hyödykseni ja nukkuisin paljon enemmän.

Harrastan nyt: lukemista, lihaskuntoa, lenkkeilyä, kirjoittamista ja bloggaamista.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta: Jaa a, vähän vaikea vastata kun ei ole kokemusta kyseessä olevasta parista lasillisesta. Parin vesilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen kuitenkin samaa musiikkia kuin ennenkin.

Noloin tv-ohjelma josta pidän: Onko My little pony nolo?

Bravuurini keittiössä: Munakas, nuudelit, kana ja riisi.

Melkein hävettää kertoa mutta itken aina, kun: tv-sarjassa tapahtuu jotain surullista. Olen itkenyt katsoessani Vampyyripäiväkirjoja, Tanssiakatemiaa, Poliisikoira Rexiä...

Lapsuuden lempilelu: vauvanukke nimeltään Veeruska ja barbiet. Barbieille askartelin aina siivet ja lennätin niitä ympäri taloa.

Lempilelu nykyään: Puhelin ja sängylläni olevat kaksi pehmolelua.

Salainen paheeni: Sipsit! Jos saan niitä yhdenkin, ei ahmimisesta sen jälkeen meinaa tulla loppua.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kynsinauhojen jatkuva repiminen. Ne ovat aina verillä ja ruvella ja aina pitäisi kantaa laastareita mukana. Tavasta pitäisi päästä eroon, mutta kun löytyy hyvä kohta mistä repiä ei vain voi jättää siihen!

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Jos jokin asia painaa mieltäsi, mieti, onko sillä asialla enää mitään väliä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Moni kivi on vierähtänyt sydämeltäni, kun olen ajatellut asioita tältä kantilta.

Mukaan tähän haasteeseen haluaisin haastaa Emman ja Hennan. Täyttämisen iloa!

Itsetehdyt ystävänpäiväkortit

  Moi ja hyvää ystävänpäivää kaikille!

Minulla on ollut pitkään tapana tehdä kortit syntymäpäiväkorteista joulukortteihin itse. On vain niin paljon kivempi antaa kortti johon on nähnyt vaivaa, kuin ostaa kaupasta valmiina oleva kortti. Vaikka en olekaan piirtämisen ja askartelun suuri ystävä, korttien teko on hyvää ajanvietettä. Siinä saa päästää mielikuvituksensa valloilleen ja kortteja saa tehtyä vaikka kuinka paljon erilaisia. Tämänpä takia tein myös tämänvuotiset ystävänpäiväkortit itse.

Tältä se sitten näyttää kun Sini alkaa väsäämään kortteja..

Tällaiset kortit sain täksi päiväksi väsättyä. Jos ideat alkavat loppua kesken, kannattaa vain kirjoittaa Googlen kuvahakuun ''kortti-ideoita''. Sieltä löytyy sitten vaikka kuinka paljon erilaisia kortteja, joita voi lähteä toteuttamaan parhaansa mukaan!

Onko sinulla tapana tehdä kortit itse? Muistakaa nauttia ystävienne seurasta <3

Ps. Vautsi vau 44 lukijaa! Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille <3

Kosmetiikkasuosikit

Moi ja hyvää sunnuntaita kaikille!

Sunnuntain kunniaksi tulen esittelemään kosmetiikkasuosikkini nimeltä mainitsemattomalta aikaväliltä. Joitain esittelemistäni tuotteista olen käyttänyt meikkaamiseni alkuajoilta asti eli seitsemänneltä luokalta ja jotkin ovat aika uusia tuttavuuksia. Aloitetaan postaus huulituotteista, sillä niitä omistankin kaikista eniten.

Maybelline Color Sensational sävy 902 Fuchsia Flash -huulipuna on aivan ensimmäinen huulipunani. Voitin sen aikoinaan Demin arvonnasta ja sen ansiosta rakastuin huulipuniin! Väri on kirkkaan pinkki ja sitä tuleekin käytettyä hyvin paljon pinkkien vaatteiden kanssa. Ei edelleenkään mitään epäilystä mikä on lempivärini?

NYX Liquid Suede sävy 06 Sway/Emprise -huulipunan ostin syyslomalla ja se pääsi heti käyttöön. Tuote pysyy kauan huulilla ja kuivuu mataksi, mikä näyttää tosi kivalta.

Baby Lips sävy Peach Kiss -huulirasvaa on päälläni aina silloin, kun ei ole huulipunapäivä. Siitä ei tule paljoa sävyä mutta ihanaa kiiltoa ja kyllähän se tuoksuukin hyvältä!

Siinä vielä kaikki huulituotteet kädelläni.

Essence dip eyeliner waterproof -silmänrajauskynä on ainoa kokeilemani rajauskynä, joka pysyy luomillani koko päivän leviämättä minne sattuu. Sen laittaminenkin on helppoa jopa tällaiselle rähmäkäpälälle, joten suosittelen todellakin kokeilemaan tätä! Hintakaan ei päätä huimaa, kuten ei muissakaan Essencen tuotteissa.

Maybelline Great Lash waterproof -ripsiväriä olen käyttänyt aina siitä hetkestä asti, kun aloitin meikkaamisen. Se ei tee ripsistä yhtä isoa paakkua vaan näyttää tosi hyvältä!

Nivea Mattifying day cream -kasvorasvaa laitan joka aamu ja ilta. Iho on ihanan pehmeä ja mattainen sen laiton jälkeen. Tuoksu on kuitenkin hyvin voimakas ja se jää iholle pitkäksi aikaa, joten hajusteherkille tuote ei välttämättä sovi.

Victoria's Secret Pure Seduction -hajuvedestä en ole varma, voidaanko se luokitella kosmetiikkaan mutta suosikeista se on ainakin paikkansa ansainnut! Tuoksu on makea ja siinä sanotaan olevan punaista luumua ja freesiaa.

Mitä kosmetiikkasuosikkeja sinulla on? Löytyykö samoja?

Opiskeluni

Moi!

''Olen nyt ysillä ja kohta olisi haku edessä. Olisi kiva jos tekisit postauksen jossa kertoisit sinun tämänhetkisestä opiskelustasi esimerkiksi mitä aineita luet ja jotain sinun koulustasi ja koulukavereistasi! Onko raskasta ja plussia ja miinuksia. Ja tottakai jatko-opintosuunnitelmistasi. Tulisi varmasti todella laaja postaus mikä olisi vain hyvä. Tämmöinen postausehdoitus tuli mieleen ja oisi todella kiva jos sen toteuttaisit.''


Tällainen kommentti tuli blogiini viime viikolla. Innostuin heti ideasta ja siitä, että tästä saattaisi oikeasti olla apua jollekulle yhteishaussa hakevalle. Ja mikäpä olisi parempia tapa aloittaa viikonloppu kuin opiskelusta puhuminen? Joten siirrytäänpä sitten vain suoraan asiaan!

Yleistä:

Tällä hetkellä opiskelen lukiossa ensimmäistä vuotta. Yläasteen alussa lukio-opiskelu ei ollut mielessänikään, mutta yläasteen loppua kohden ajatus lukioon menosta muodostui suureksi päässäni. Unelma-ammatissani toimittajana tarvitsee yleissivistystä ja tietoa tästä maailmasta ja juuri lukiosta sitä tulisin saamaan. En halunnut lähteä muulle paikkakunnalle lukioon, joten päätin jäädä tähän oman kyläni pikkulukioon. Täällä minulla on elämä, perhe ja kaverit, joten en tuntenut tarvetta lähteä ja aloittaa kaikkea alusta.

Lukiossa panostan kieliin ja reaaliaineisiin. Kielistä luen englantia, ruotsia ja ranskaa, reaaleista yhteiskuntaoppia, historiaa, psykologiaa ja uskontoa. Matemaattiset aineet eivät ole juttuni ja niiden kimpussa saan aina ryppyjä ja harmaita hiuksia, joten niistä luen ihan suosiolla vain pakolliset kurssit.

Oma lukioni koostuu yhdestä käytävästä, jonka varrella kaikki luokat ovat. Kaikki tietävät toisensa edes etunimeltä, ollaanhan melkein jokainen oltu aikoinaan samalla yläasteella. Suurin osa kokeista tehdään sähköisenä tietokoneilla. Se oli aluksi hyvin outoa, sillä yläasteella teimme kaikki kokeet käsin paperille. Tokihan esimerkiksi esseiden kirjoittaminen on paljon helpompaa koneella, kun väliin voi lisätä juttuja sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. Itse kuitenkin kannatan enemmän käsillä kirjoittamista, sillä siinä tulee myös kirjoittajan oma persoona enemmän esille. Tietokoneella kirjoitetut tekstit hukkuvat massaan, sillä ne kaikki näyttävät pintapuolisesti samalta.

 Meillä on myös niin sanottu luokaton lukio, eli jokainen saa käydä kursseja haluamassaan järjestyksessä kunhan vain suorittaa kaikki pakolliset kurssit. Esimerkiksi joillakin meidän tunneillamme on abeja, vaikka olemmekin ykkösellä. Itse olen mennyt kursseja ihan vain siinä järjestyksessä, missä ne on näytetty kurssitarjottimessa, mutta tämä mahdollisuus saattaa jossain vaiheessa osoittautuakin hyvin käteväksi.

Kaverit:

Meitä on koulussa kuuden tytön porukka, joista me viisi, Milla, Annu, Tessa, Siiri ja minä, olemme samalla luokalla. Jonna on rinnakkaisluokalla. Tämä porukka muotoutui lukion aikana. Millan, Annun, Siirin ja Jonnan kaveri olin jo yläasteella, vaikka olimme osittain eri luokilla. Tessaan tutustuin nyt lukion alussa paremmin, yläasteella olimme enemmänkin hyvänpäivän tuttuja. Eli vaikka jäinkin kotipaikkakunnalleni, olen silti saanut tutustua uusiin ihmisiin !

Vapaa-ajalla vietämme myös aikaa kolmistaan Millan ja alla olevassa kuvassa näkyvän ihmisen kanssa, joka tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Kake. Tässä seurassa emme kauheasti vatvo kouluasioita, vaan juttelemme ihan muista aiheista. Hyvää aivojen tyhjennystä siis!

Plussia ja miinuksia lukiosta: 

- Kavereilta kysellessä heti ensimmäinen vastaus oli koeviikot. Tokihan niiden inhottavuus riippuu ihan ihmisestä, mutta niin, koeviikot.

-  Kalliit lukiokirjat. Tottahan se oli tiedossa ennen lukioon tuloa, että ne ovat kalliita, mutta ei sitä kyllä ainakaan positiivisena puolena voi pitää.

- Ei jää iltaisin paljoa aikaa muuhun kuin opiskeluun, ellei sitä väkisellä raivaa. 

- On henkisesti hyvin raskasta, jos ei välillä tuuleta päätä. 

- Pitkät päivät puoli yhdeksästä neljään ja siihen päälle vielä läksyt.

+ Vaihtelevat koulupäivät.  Jaksojen vaihtuminen tuo kaivattua virkistystä koulunkäyntiin, kun aineet vaihtuvat ihan toisiksi.

+ Opettajat eivät enää niin kauheasti kyylää läksyjen tekoa tai muutakaan sellaista. Opiskelusta saa siis itse ottaa paljon enemmän vastuuta, minkä tuntuu tosi kivalta.

+ Ainakin meidän lukiomme ostaa jokaiselle alkavalle omat läppärit ja ne saa pitää itsellään ilmaiseksi, kunhan käy lukion loppuun.

+ Luokkakavereiden kanssa lähentyy helposti, koska kaikki ovat samassa veneessä. Lukion jaksaa läpi, kun saa muilta vertaistukea.

+ Voi opiskella monia eri asioita, eikä vain sitä yhtä tiettyä, kuten esimerkiksi ammattikoulussa ja yliopistossa. Lukiossa voi siis vielä perehtyä enemmän itseensä ja siihen, mikä loppujen lopuksi eniten itseä kiinnostaa. 

+ Saa yleissivistystä juuri sen takia, että opiskelee monia aineita.

 

 

Jatko-opiskelu:

Lukiostahan voi siis jatkaa melkein minne tahansa. Voi mennä ammattikorkeakouluun, yliopistoon, töihin tai pitää välivuoden. Omissa tulevaisuuden suunnitelmissäni siintää tällä hetkellä Jyväskylän yliopisto. Siellä haluaisin opiskella journalistiikkaa ja viestintää. Jyväskylässä ei asu ketään sukulaisiani enkä ole ikinä edes käynyt siellä muuten kuin kerran vain ajanut läpi, mutta sinne minulla jostain syystä tekee mieli. Olen kuullut sen olevan hyvin viihtyisä kaupunki ja sinne muuttaa joka vuosi paljon nuoria opiskelemaan, joten ehkä siellä tapaisi myös muita samassa tilanteessa olevia. Lukioajan tulen elämään täällä pienellä paikkakunnalla pumpulin keskellä, joten siellä tulisin kohtaamaan uusia haasteita yksin.

Missä sinä opiskelet/opiskelit? Onko sinulla kokemuksia Jyväskylästä?

Vihreät hiukset?

Moi!

Sunnuntaina kaupassa käydessä huomasin ilokseni L'Orealin Colorista-värien tulleen lähikauppaan. Sain kuulla näistä väreistä Janne Naakan hiustenvärjäysvideolta ja innostuin heti, kuinka paljon värejä valikoimassa on. Kaupassa ollessani valikoin sävyistä turkoosin, joka sopii tummille hiuksille. Kaupassa oli myös punainen sävy, joka sopii tummille hiuksille niitä vaalentamatta. Muut sävyt olivat pastellisia, joita varten pitäisi vaalentaa hiuksia. Erityisesti vaaleansininen väri jäi houkuttelemaan, ehkä sitä vielä joskus...

Tällä turkoosilla sävyllä tuli sitten sunnuntai-iltana värjättyä hiukset Millan avustuksella. Hiukset piti värjätä uudestaan vielä maanantaina, sillä jotkin kohdat olivat jääneet ilman väriä, mutta nyt ainakin minä itse olen hyvin tyytyväinen! Seuraavissa kuvissa näettekin sitten lopputuloksen.

Väri saattaa hyvinkin jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän näistä paljon! Koko päätä ei tullut värjättyä, mutta toivottavasti senkin uskallan joskus tehdä. Minulla on ollut pari kertaa latvoissa pinkkiä väriä Biozellin sävytteellä värjättynä ja sekin on ollut tosi kiva väri. On niin paljon värejä joita haluaisin kokeilla!

Millä väreillä sinä olet värjännyt hiuksiasi tai haluaisit värjätä?

Asuntotour

Moi!

Kuten blogini ihan ensimmäisestä postauksesta käy ilmi, asun viikot poissa kotoa kämppikseni Millan kanssa. Hän antoi minulle idean kuvata asuntotourin, jota lähdin innolla toteuttamaan. Ehkä vähän liiankin, mutta se jääköön meidän kahden väliseksi...

 

 Ensimmäisenä asunnolle saapuessa saapuu tietenkin eteiseen. Huomatkaa pitkä rivi kenkiä. Kyllä, ne kaikki kuuluvat vain kahdelle ihmiselle.

Eteisestä vasemmalle käännyttäessä löytyykin sitten minun pinkki unelmahuoneeni. Voisi sanoa, että moni on järkyttynyt nähdessään sen. Eräskin kaveri hihkaisi: ''Sini, et sinä ole enää mikään prinsessa!'' Valkoiset tapetit eivät kyllä kauheasti ole mieleeni. Sen takia olenkin kiinnittänyt seinille julisteita, jotta aina ei olisi olo niinkuin sairaalassa.

Eihän kylpyhuone olisi mitään ilman ihanaa keltaista valoa, joten se löytyy täältäkin. Huomatkaa pinkki kori ja kuivauslasta.

Oikealta puolelta löytyy kämppikseni valoisa huone/olohuone sekä parveke. Tämä huone näyttää aina tosi kivalta, sillä aurinko paistaa suoraan sinne ja iltaisinkin auringonlasku näkyy kauniisti parvekkeelta.  Olemme saaneet Millan kanssa kuulla hämmentyneitä kommentteja pienestä telkkaristamme. Kyllä siitä saa hyvin katsottua Salkkarit, vaikka välillä pitääkin tihrustaa.

Asunnon perältä löytyykin sitten keittiömme, joka on juuri sopivan kokoinen kahdelle iltapalan väsääjälle.

Viimeisenä tietenkin kaksi asukasta, joiden elämästä ei naurua puutu.

Mikäs on teidän mielipiteenne tällaisesta enemmän sisustukseen ja asumiseen liittyvästä postauksesta? Kiinnostaisiko teitä joskus tulevaisuudessa esimerkiksi postaus sisustuksen yksityiskohdista? Hyvää loppuviikkoa kaikille!