Mitä nimeni kertoo minusta?

Hannan blogista silmiini osui tällainen ihana postaus, jossa pohditaan, mitä oma nimi kertoo itsestä. Tässä täytyy siis kirjoittaa nimensä jokaisesta kirjaimesta itseään kuvaava adjektiivi, mielellään tietenkin positiivinen. Samalla voi hieman avata, miksi juuri kyseinen adjektiivi kuvaa juuri itseä.

Suuri -pituussuunnassa! Tämä on ennenkin käynyt blogissa ilmi, mutta olen siis 180cm pitkä. Rakastan pituuttani ja siitä on paljon hyötyä. Esimerkiksi keikoilla näen helposti päiden yli ja kävelen helposti rivakkaan tahtiin pitkien jalkojen ansiosta. Tietenkin pituudesta on myös haittaa, kuten esimerkiksi autossa saattaa olla jaloille ahdasta ja pää lyö helposti matalalla oleviin lamppuihin. 

Itsenäinen. Olen pienestä pitäen ollut itsenäinen ja viihtynyt omissa oloissani. En tarvitse toisen läsnäoloa koko ajan.

Nauravainen. Nauran tosi paljon ja helposti. Siihen ei paljon vaadita, että saa minut nauramaan! 

Ilmeikäs. Minulla on paljon eri ilmeitä ja ne tulevat ihan yrittämättä. Vaikka en omia reaktioitani näekään, uskon, että tunnetilani voi helposti nähdä naamaltani. Läheisiltä olen kuullut, että varsinkin kulmakarvani hyppivät nopeaan tahtiin.   

Löytyykö sinusta samoja piirteitä?  

 Ps. Mut löytää somessa myös täältä: ig sintsuu_  ja peut_etreblogi, sc siniv00 (nollanolla), we♥it Siniv_

 

Puhelin aina mukana

Moni muukin voi varmasti samaistua siihen, että puhelin kulkee nykyään joka paikkaan mukana. Aina kun keskustelussa tulee hiljainen hetki, puhelin on käden ulottuvilla ja heti voi puhua muille ihmisille. Pahimmillaan puhelinta räplää silloinkin, kun toinen puhuu sinulle. Kyllä, myönnän syyllistyväni tähän itsekin. Vaikka toisen kuunteleminen sujuisikin helposti vaikka samalla Instagramia selaten, ei puhujasta tunnu siltä, että olisit täysin keskittynyt keskusteluun.

Puhelin on myös mukana silloinkin kun viettää aikaa luonnossa. Luonnon rauhassahan voi vallan mainiosti ottaa hetken aikaa somelle, kun kukaan ei ole häiritsemässä. Mutta eikö silloin voisi ottaa itsellekin hetken omaa aikaa? Luonnossa vietetty aika virkistää varmasti paremmin, kun sen on oikeasti viettänyt ihan vain itsensä kanssa.

Puhelimessa on kuitenkin myös paljon hyvää. Sen avulla voi helposti laittaa kavereille viestiä, seurata julkisuudenhenkilöitä ja hoitaa vaikka työasioita. Puhelin ei ole pelkästään paha asia, kunhan sitä vain käyttää oikein. Ihan sama juttu on muidenkin esineiden kanssa: myös vaikkapa kamerasta voi tulla samanlainen häiriötekijä kuin puhelimesta, jos siitä ei osaa päästää irti tietyissä tilanteissa.

Vaikka et joka hetki olisi puhelimen ääressä valmiina vastaamaan viesteihin, ei maailma siihen kaadu. Näet vain maailman omin silmin etkä puhelimen ruudulta.

Kuinka tärkeä osa sinun elämääsi puhelin on?

Ps. Mut löytää somessa myös täältä: ig sintsuu_  ja peut_etreblogi, sc siniv00 (nollanolla), we♥it Siniv_

12 syytä lukea kirjoja

1. Jokaiselle löytyy jotakin. Kirjoja on kirjoitettu niin monista aiheista maasta taivaaseen ja sen ylikin, että kiinnostava kirja löytyy varmasti.

2. Kirjojen lukeminen rikastuttaa ajatusmaailmaa ja asioita ajattelee useammalta kantilta. Siitä on siis enemmän hyötyä kuin esimerkiksi puhelimen räpläyksestä.

3. Sanavarasto laajentuu lukemisen myötä. Tästä on hyötyä esimerkiksi esseetä kirjoittaessa, koska rikkaalla sanavarastolla saat kirjoituksiisi enemmän sanoja.

4. Lukeminen rauhoittaa vaikkapa juuri ennen nukkumaanmenoa. Saat helpommin unenpäästä kiinni, kun olet juuri lukenut.

5. Pääset hetkeksi eri maailmaan, ilmaiseksi, eikä sinun tarvitse miettiä silloin tämän maailman tapahtumia.



6. Elät tämän yhden elämän lisäksi monta muutakin elämää.

7. On aivan ihana tunne, kun se kauan odottamasi kirja on viimeinkin käsissäsi ja pääset lukemaan sen.

8. Lukeminen ei vain lopu kesken. Kirjastot ovat täynnä kirjoja ja koko ajan ilmestyy lisää.

9. Saat lukea juuri niitä kirjoja, mitkä sinua kiinnostaa tai mitä sinä haluat, eikä kukaan voi määrätä sitä.



10. Tietenkin lukeminen on kaikkien muiden hyvien juttujen lisäksi ilmaista. Vain kirjastokortti maksaa pari euroa ja sitten saatkin nauttia sadoista ellei jopa tuhansista kirjoista ilmaiseksi!

11. Kirjaston rauhassa on myös mukava viettää aikaa ja tutkia erilaisia kirjoja aivan rauhassa ja itsekseen. Kirjaston käytävillä kuljeskelu on paljon mukavampaa kuin läksyjen tekeminen kirjaston pöydän ääressä.

12. Lisäksi kirjoihin on saatavilla monia nättejä kirjanmerkkejä ja eihän niitä voi olla liikaa, eihän?

Miksi sinä luet tai et lue kirjoja?

 Ps. Mut löytää somessa myös täältä: ig sintsuu_  ja peut_etreblogi, sc siniv00 (nollanolla), we♥it Siniv_

Jyväskylän ostokset

Vaikka en Jyväskylässä paljoa shoppaillutkaan, niin päätin silti tehdä lyhyen ostospostauksen. Melkein jokaisessa käymässäni kaupassa sovitin jotain, mutta melkein mitään ei sitten tarttunutkaan mukaan. Rahat ainakin kiittävät!



Varsinkin noista keskimmäisen tyylisistä korviksista olen jo pitkään haaveillut ja kun tämä oli vielä hyvässä alessa, niin pakkohan minun oli ne ostaa! Pidän näistä tosi paljon ja hintaakin näille korviksille jäi alle viisi euroa.



Korvislinjalla jatketaan! Korvisvarastoni olikin aika huonossa hapessa mutta nyt sekin on täytetty. Nämä ihan peruskorvikset lähtivät mukaani Ninjasta eikä näilläkään ollut paha hinta - yhteensä maksoivat alle kahdeksan euroa! Nämä sopivat jokaiseen lähtöön yksinkertaisuudensa takia.



Viimeinen ja ainoa vaateostos lähti mukaan New Yorkerista alle kympillä. Tämä paita on ensimmäinen ostokseni kyseisestä kaupasta ja olen ihan rakastunut! Se on tosi pehmeä ja kaiken lisäksi nätti. Varmasti tulee näkymään päälläni paljon.

Vaikka kuvia ei nyt olekaan, niin Jyväskylässä tuli myös testattua pari uutta kahvilaa: Espresso House ja Arnolds. Espresso Housessa oli tosi hyvät tarjoiltavat, mutta itse tarjoilu oli omasta mielestäni hieman sekava. Arnoldsista sen verran, että tuplasuklaamuffini oli tosi hyvää! Donitsien maistelu jääkin sitten myöhemmäksi. Mitä sinä suosittelet Arnoldsista?

Mitä pidit ostoksista?

Ps. Mut löytää somessa myös täältä: ig sintsuu_  ja peut_etreblogi, sc siniv00 (nollanolla), we♥it Siniv_

Jyväskylä

Mainitsin yhdessä postauksessa, että syyslomaani kuuluu matka kotimaan sisällä. Jotkut saattavat jo tietääkin, mikä määränpäänä oli. Kuten otsikko kertookin, se oli siis Jyväskylä! Jyväskylässä en ole ennen käynyt ja oli kyllä mukava päästä käymään siellä. Olen myös suunnitellut jatkavani opintojani lukion jälkeen Jyväskylässä, joten oli ihan tervetulluttakin päästä tutustumaan kaupunkiin. Matkassa on kuitenkin vielä monta muuttujaa ennen lukion loppua, joten saa nähdä, mistä itseni lukion jälkeen löydän! Tässä nyt kuitenkin kuvapläjäys Jyväskylästä:

Jyväskylässä oli kyllä tosi helppo liikkua ihan tällaisena maalaistallukkanakin. Google Mapsia piti pari kertaa käyttää, mutta suurin osa päivän kävelyistä sujui ilman sitäkin. Varsinkin keskusta-alue oli tosi helppo hahmottaa. Lisäksi siellä tunsi olevansa ''turvassa''. Yleensä koen oloni turvattomaksi, jos liikun tuntemattomassa kaupungissa yksin, mutta tuolla minua ei pelottanut tippaakaan, vaikka kuljin illallakin aivan yksin. Jyväskylästä jäi kyllä hyvä jälkimaku. Suosittelen käymään varsinkin Harjulla, josta löytyy Neron portaat ja Vesilinna. Vesilinnassa on myös ilmainen luontomuseo ja näköalatorni, josta avautuu hienot näkymät Jyväskylän ylle!

Jos olet käynyt Jyväskylässä, niin mitä pidät siitä? Löytyykö samanlaisia ajatuksia?

Suolainen lempipiirakka

Tällä kertaa tulen jakamaan teille ohjeen suolaiseen piirakkaan, jonka ohjeen olen löytänyt monta vuotta sitten Demistä. Tätä on tullut vuosien varrella tehtyä monta kertaa ja joka kerta se on vain niin hyvää! Jos haluat vähän vaihtelua esimerkiksi päivälliselle, niin kokeile ihmeessä suolaista piirakkaa!

Pohjaan tarvitset: 

3 dl vehnäjauhoja
100g voita
3rkl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nypi jauhot ja voi keskenään. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Esipaista pohjaa uunissa noin 10-12 minuuttia. Tee esipaiston aikana munamaito.


Munamaitoon tarvitset:

2 kananmunaa
3dl maitoa
1/2dl juustoraastetta 
mausteita, itse käytän grillausmaustetta ja valkosipulijauhetta 

Täytteeksi voit laittaa aivan mitä tahansa. Itse laitoin kebablastuja, tomaattia ja sipulia. 

Sekoita munamaitoon tarvittavat aineet keskenään. Laita täytteet pohjan päälle ja kaada munamaito viimeisenä piirakan päälle. Laita piirakka uuniin noin 30-40 minuutiksi. Anna sen jäähtyä paiston jälkeen hetki ja sitten voitkin ruveta syömään!

 

Mitä täytteitä sinä käytät suolaiseen piirakkaan? Innostuitko reseptistä?

Loppuun vielä huimat kiitokset SADASTA lukijasta! ♡ Kiitos, kun jaksatte seurata mun juttuja ja kommentoida niitä! 

Syysloma♥

Edessä on viikko vapautta syysloman merkeissä ja tätä on kyllä odotettu hartaasti! Ihana saada vain rentoutua ja tehdä päivisin juuri sitä mistä haluaa. Loman aikana on luvassa pieni reissu kotimaan sisällä, josta tulette kuulemaan täällä blogin puolella lisää myöhemmin. Loppuloman aion viettää kotikotona ellei vielä ilmesty jotain ex tempore -reissuja. Aion ainakin inspiraation iskiessä tehdä uusia postauksia luonnoksiin valmiiksi. Jos koulu vie paljon aikaa, niin on ainakin valmiita postauksia julkaistavaksi. Postaustoiveita saa esittää, nyt olisi hyvin aikaa toteuttaa niitä!

Syysloma osuu kyllä aina niin hyvään saumaan. Koulua on kerennyt jo olla hyvän aikaa mutta joululomakaan ei ole enää kaukana, joten seuraavaksi voikin sitten ruveta suunnittelemaan, miten sen aikoo viettää. Ajatelkaa, jouluunkin on enää vain pari hassua kuukautta!

Miten aiot viettää syysloman, jos vietät sitä nyt?

Ps. Oli muuten hyvää suklaata♥

Kirpparipaita

Jokunen aika sitten kävin ystäväni kanssa pitkästä aikaa kirpputorilla. Viimeisiä hyllyjä tonkiessani tämä paita osui silmääni parin euron hintalapulla varustettuna. On ne kirpparit vain oikeita aarreaittoja välillä!

Tämä paita on kyllä aivan ihana juuri syksyä varten. Se on lämmin ja tumma värikin sopii hyvin tähän vuodenaikaan. Lisäksi olkapäillä olevat paljetit, takaa pidempi malli ja selässä oleva lyhyt vetoketju ovat kiva lisä muuten aika tavalliseen paitaan. Alunperin se on Vero Modan.

Tällä kertaa kuvissa on myös vähän erilainen kuvauspaikka. Yleensähän blogin asukuvat on otettu seinää vasten, mutta itse pidän kyllä enemmän tällaisesta ''luonnollisemmasta'' kuvauspaikasta. Poseeraaminenkin oli heti paljon helpompaa, kun ei tarvinnut olla vain seinää vasten.

Onko tämä paita sinun makuusi? Minkälaisista kuvauspaikoista sinä pidät?

Pete Parkkosen keikalla

Viime lauantaina olin ensimmäistä kertaa Pete Parkkosen keikalla. Samalla tapasin ensimmäistä kertaa Marin, joka kirjoittaa myös blogia. Ilta oli kyllä aivan huikea! Vaikka en Peteltä oikeastaan muita biisejä tiedäkään kuin Kohta sataa ja JVG:n kanssa tehdyn Etenee-biisin, keikalla ei silti tullut tylsää. Lisäksi löysin yhden uuden biisin lisättäväksi soittolistalle, nimittäin Mun-nimisen biisin. Suosittelen kyllä menemään Peten keikalle jos sinulla on siihen mahdollisuus, oli se vain niin hauskaa! Illan kruunasi vielä yhteiskuva Peten kanssa.

Kenen keikalla sinä olet viimeksi ollut? 

Jos sä olisit mä

Jos sä olisit mä...

sä kävisit lukiota.

haluaisit olla toimittaja.

odottaisit innolla syyslomaa.

sinulla olisi kolme korvanreikää, joista yksi olisi itsetehty.

sinulla olisi violetti vesipullo.

et voisi lopettaa sipsien ahmimista niitä kerran saatuasi.

olisit 180cm pitkä.

sinulla olisi sängyssä kaksi pehmolelua.

 Jos sä olisit mä...

sinulla pitäisi olla aina kellonaika tiedossasi.

haluaisit asua ainakin jonkun aikaa Jyväskylässä.

sinulla olisi huoneesi seinällä Muumi-kalenteri, jossa on jokaiselle kuukaudelle oma mietelause.

rakastaisit maapähkinävoita.

lempivärisi olisi pinkki ja kirkas turkoosinsininen.

sinulla olisi puhelimena Samsung Galaxy A3.

Mitä pidät tästä postausideasta? Löytyikö samoja kohtia? 

Asiat, jotka kerrostalossa asuva tietää

-Aiot nukkua aamulla pitkään mutta heräät aikaisin aamulla siihen, kun joku kävelee rappukäytävässä jalat tömisten ja kaide kolisten.

-Jos asunnossasi ei ole ovipuhelinta, joudut ovien lukkiutumisen jälkeen ramppaamaan alhaalla aukaisemassa oven mahdollisille vieraille.

-Harkitset kahdesti yöllistä vessareissua, koska et halua häiritä naapureitasi.

-Jos asuntosi sijaitsee ylimmissä kerroksissa, sinne kävely on niin tuskastuttavaa muutenkin pitkän päivän jälkeen.

-Satut rappukäytävään samaan aikaan tuntemattoman naapurin kanssa. Sanotte toisillenne moikat ja oletat hänen jatkavan matkaa eri suuntaan. Sitten kävelettekin hyvän tovin yhtä matkaa vaivaannuttavan hiljaisuuden vallitessa, kun lähdittekin samaan suuntaan.

-Innostut laulamaan täysillä ja pian tajuat, että ai niin, kaikki kuuluu naapureille asti.

-Tiedät, milloin naapurisi remontoi tai siivoaa asuntoaan, koska poran äänet ja imurointi kuuluu hyvin selvästi.

Kerrostalossa asuminen opettaa kyllä varsinkin huomaavaisuutta uusia ihmisiä kohtaan. Et voi metelöidä ihan miten sattuu, koska sillä menolla tulet varmasti saamaan monta varoitusta. Olin asunut koko elämäni omakotitalossa, kunnes muutin kerrostaloon. Aluksi oli outoa ajatella, että samassa rakennuksessa asuu monta muutakin ihmistä, joita ei edes välttämättä ole ikinä nähnyt. Onneksi siihen tottui hyvin pian eikä sitä nykyään tule enää ajatelleeksi oikeastaan ollenkaan.

Asutko tai oletko joskus asunut kerrostalossa? Minkälaisia kokemuksia sinulla on siitä? 

Yksityisyys

Innostuin postausideasta, jossa esittelisin lapsuuskuviani. Kuvat olivat jo valmiina kamerassa ja latasin niitä muistitikulle. Niitä selatessani kuitenkin ajattelin, kuinka henkilökohtaisia ne ovat. Olen niissä aivan pieni, koko maailmaa ihmettelevä lapsi. Ne kuvat ovat perhealbumissa, jota ei kaikille näytetä. Lopulta ajattelin, että ehkä se postaus olisi liian henkilökohtainen. Jotain haluan kuitenkin pitää itselläni. 

Näin on oikeasti käynyt. Lapsuuskuvapostausta tulette siis tuskin ikinä näkemään, koska koen lapsuuskuvani hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Muutenkin jaan tänne blogiin vain pieniä pintaraapaisuja elämästäni. Kuulumispostauksissa päästään ehkä hieman syvemmälle elämääni, mutta niissäkään en kerro kaikkea. En kerro, kuinka monta jäsentä perheeseeni kuuluu tai keitä he ylipäätänsä ovat, en kerro tarkasti paikkaa jossa asun enkä myöskään sukunimeäni. Sukunimenhän löytää kyllä helposti esimerkiksi silloin, kun jaan jonkin postauksen Facebookiin, mutta suoraan tänne en sitä ainakaan vielä halua jakaa. Eli vain etunimeni on julkisessa jaossa täällä blogissa. 

Vaikka olen vapaaehtoisesti tämän blogin perustanut, se ei silti tarkoita, että kaikki tulisi jakaa maailmalle. Tietenkään en kerro kaikkia elämäni takaiskuja enkä myöskään niitä kaikista iloisimpia hetkiä. Täällä näkyy vain yksi osa elämästäni, se, minkä itse haluan jakaa muille ihmisille. Jokainen saa itse päättää, mitä haluaa tuoda itsestään julki nettiin. 

Minkälaista linjaa sinä pidät yllä blogissasi tai somessa? Kuinka paljon olet valmis jakamaan itsestäsi netissä?