Aika monesti on siitä jo tullut kerrottua, että täksi kesäksi pääsin työskentelemään paikallislehdessä kesätoimittajana. Voin todellakin sanoa, että tänä kesänä elän unelmaani ja se on ihan uskomatonta, koska minullahan ei oikeastaan mitään alan koulutusta ole viestinnän perusopintoja lukuunottamatta. Viestinnän perusopintoihin kuitenkin kuului myös mediaan liittyviä kursseja etiikasta lähtien, joten jonkinlaista koulutuksellista hajua asioista myös on.
Ennen kesää olin samassa lehdessä hiihtolomalla pari viikkoa sijaistamassa, joten osa käytännöistä kerkesi jo silloin tulla tutummaksi. Alkukesä ei siis ole mennyt uuden opettelussa, vaan heti ensimmäisenä päivänä töitä pääsi tekemään kunnolla.
Ennen kesää olin samassa lehdessä hiihtolomalla pari viikkoa sijaistamassa, joten osa käytännöistä kerkesi jo silloin tulla tutummaksi. Alkukesä ei siis ole mennyt uuden opettelussa, vaan heti ensimmäisenä päivänä töitä pääsi tekemään kunnolla.
Kysyin myös Instagramissa, mitä olisi kiva tietää kesätoimittajan työstä. Postaus on koostettu näiden kysymysten avulla.
Mutta mitä työnkuvaan sitten kuuluu?
Pienessä paikallislehdessä toimittaja tekee yleensä ihan kaikkea: kirjoittaa, valokuvaa, muokkaa kuvia ja taittaa eli sommittelee ja asettelee juttuja lehden sivuille. Itse siis kirjoitan, valokuvaan ja muokkaan ottamani kuvat. Taittamisen opettelu on sitten vähän mutkikkaampaa ja sitä en osaa vielä kunnolla, mutta eivätköhän taidot tässäkin kerkeä karttua.
Kirjoittamisosuuteen päästäkseen on tietenkin suoritettava tiedonhankkiminen joko haastattelemalla asiantuntijaa puhelimessa, sähköpostilla tai kasvotusten, etsittävä tietoa netistä tai lukemalla tiedotteita. Haastattelun yhteydessä täytyy myös muistaa kuvapuoli: missä välissä otan kuvan, minkälaisen haluan siitä vai käytänkö jotain arkistossa olevaa kuvaa.
Tavallisten uutisten lisäksi pääsee kirjoittamaan esimerkiksi reportaaseja, henkilöhaastatteluja ja kolumneja. Muitakin elementtejä sivuille olen päässyt toteuttamaan ja on tosi mielenkiintoista, etteivät kaikki kirjoitukset ole saman tyylisiä.
Kun juttu on valmis, printtilehden lisäksi siitä tehdään versio nettiin julkaistavaksi.
Pienessä paikallislehdessä toimittaja tekee yleensä ihan kaikkea: kirjoittaa, valokuvaa, muokkaa kuvia ja taittaa eli sommittelee ja asettelee juttuja lehden sivuille. Itse siis kirjoitan, valokuvaan ja muokkaan ottamani kuvat. Taittamisen opettelu on sitten vähän mutkikkaampaa ja sitä en osaa vielä kunnolla, mutta eivätköhän taidot tässäkin kerkeä karttua.
Kirjoittamisosuuteen päästäkseen on tietenkin suoritettava tiedonhankkiminen joko haastattelemalla asiantuntijaa puhelimessa, sähköpostilla tai kasvotusten, etsittävä tietoa netistä tai lukemalla tiedotteita. Haastattelun yhteydessä täytyy myös muistaa kuvapuoli: missä välissä otan kuvan, minkälaisen haluan siitä vai käytänkö jotain arkistossa olevaa kuvaa.
Tavallisten uutisten lisäksi pääsee kirjoittamaan esimerkiksi reportaaseja, henkilöhaastatteluja ja kolumneja. Muitakin elementtejä sivuille olen päässyt toteuttamaan ja on tosi mielenkiintoista, etteivät kaikki kirjoitukset ole saman tyylisiä.
Kun juttu on valmis, printtilehden lisäksi siitä tehdään versio nettiin julkaistavaksi.
Onko työ kuinka itsenäistä? Annetaanko aiheet vai keksitkö itse?
Työ on tosi itsenäistä, mistä pidän. Apua silti saa aina kun tarvitsee. Menee aika lailla tasan se, ovatko juttujen aiheet itse keksitty vai valmiiksi annettuja. On tosi kivaa, että myös itse saa tosi usein keksiä aiheita, mistä kirjoittaa. Tietenkin käyn vielä aiheet ensin läpi muiden kanssa, että onko siinä mitään ideaa lehden sivuille.
Kuinka monta juttua kirjoitat päivässä tai kauanko yhden kirjoittamiseen menee aikaa?
Tarkkaa vastausta on mahdoton antaa, riippuu niin paljon juttujen laadusta. Pienempiä juttuja, jotka eivät ole pääjuttuja, kirjoittaa useammankin päivässä, kun taas pääjuttuun ja sen ohella pariin pienempään juttuun tai kolumniin menee päivä. Joinain päivinä on aikaa työskennellä pidempään yhden tekstin kanssa, joinain täytyy enemmän tykittää. Hyvin vaihtelevaa siis.
Mikä on parasta?
Kaikki erilaiset, mielenkiintoiset asiat, mistä voi kirjoittaa. Voisi luulla, että paikallislehdessä ei olisi tarpeeksi kirjoitettavaa kahdesti viikossa julkaistavaan lehteen, mutta kummasti asioita aina vain löytyy.
Vaikka olen aina asunut täällä, kesätoimittajana näen omankin paikkakunnan sekä muut lehden alueeseen kuuluvat kunnat ihan uusin silmin. Olen myös käynyt paikoissa, joissa ei ennen ole tullut mieleenkään käydä ja olen päässyt jututtamaan mielenkiintoisia ihmisiä.
Tietenkin työilmapiiri on myös mahtava. Pienessä toimituksessa kaikki tietävät, kuka tekee mitäkin ja tunnelma on hyvin rento. Pidän siitä ihan hurjasti. Kaikki ovat myös niin mahdottoman fiksuja, että itsekin saa koko ajan uutta tietoa erilaisista asioista ja on mukavaa olla enemmän kärryillä erilaisista aiheista.
Mikä ei ole niin kivaa?
Haha, no kaikkihan on kivaa. Se on kuitenkin yllättänyt, kuinka väsynyt työpäivän jälkeen voi olla. Yhteen päivään voi kuulua hyvin paljon ajatustyötä sekä vaihtelua eri aihealueiden välillä, jolloin ei itsekään ihan täysin pysy perässä, mistä nyt onkaan kirjoittamassa. Mutta se taas toisaalta kääntyy hyväksi puoleksi, koska tällä tavalla ei ainakaan tylsisty. Täysin huonoja puolia en vain pysty tällä kokemusmäärällä vielä keksimään, mutta ihan varmasti niitäkin löytyy. Jokaisessa ammatissa on aina huonot puolensa niiden hyvien rinnalla.
Kaikki erilaiset, mielenkiintoiset asiat, mistä voi kirjoittaa. Voisi luulla, että paikallislehdessä ei olisi tarpeeksi kirjoitettavaa kahdesti viikossa julkaistavaan lehteen, mutta kummasti asioita aina vain löytyy.
Vaikka olen aina asunut täällä, kesätoimittajana näen omankin paikkakunnan sekä muut lehden alueeseen kuuluvat kunnat ihan uusin silmin. Olen myös käynyt paikoissa, joissa ei ennen ole tullut mieleenkään käydä ja olen päässyt jututtamaan mielenkiintoisia ihmisiä.
Tietenkin työilmapiiri on myös mahtava. Pienessä toimituksessa kaikki tietävät, kuka tekee mitäkin ja tunnelma on hyvin rento. Pidän siitä ihan hurjasti. Kaikki ovat myös niin mahdottoman fiksuja, että itsekin saa koko ajan uutta tietoa erilaisista asioista ja on mukavaa olla enemmän kärryillä erilaisista aiheista.
Mikä ei ole niin kivaa?
Haha, no kaikkihan on kivaa. Se on kuitenkin yllättänyt, kuinka väsynyt työpäivän jälkeen voi olla. Yhteen päivään voi kuulua hyvin paljon ajatustyötä sekä vaihtelua eri aihealueiden välillä, jolloin ei itsekään ihan täysin pysy perässä, mistä nyt onkaan kirjoittamassa. Mutta se taas toisaalta kääntyy hyväksi puoleksi, koska tällä tavalla ei ainakaan tylsisty. Täysin huonoja puolia en vain pysty tällä kokemusmäärällä vielä keksimään, mutta ihan varmasti niitäkin löytyy. Jokaisessa ammatissa on aina huonot puolensa niiden hyvien rinnalla.
Jos jäi vielä jokin asia mietityttämään, kommenttikentässä saa kysellä.
Mitä sinä teet tänä kesänä työkseksi vai oletko ihan loma mielellä?
Lue myös nämä:
Seuraa myös Instagramissa @siniriekki.