Pete Parkkosen keikalla

Viime lauantaina olin ensimmäistä kertaa Pete Parkkosen keikalla. Samalla tapasin ensimmäistä kertaa Marin, joka kirjoittaa myös blogia. Ilta oli kyllä aivan huikea! Vaikka en Peteltä oikeastaan muita biisejä tiedäkään kuin Kohta sataa ja JVG:n kanssa tehdyn Etenee-biisin, keikalla ei silti tullut tylsää. Lisäksi löysin yhden uuden biisin lisättäväksi soittolistalle, nimittäin Mun-nimisen biisin. Suosittelen kyllä menemään Peten keikalle jos sinulla on siihen mahdollisuus, oli se vain niin hauskaa! Illan kruunasi vielä yhteiskuva Peten kanssa.

Kenen keikalla sinä olet viimeksi ollut? 

Jos sä olisit mä

Jos sä olisit mä...

sä kävisit lukiota.

haluaisit olla toimittaja.

odottaisit innolla syyslomaa.

sinulla olisi kolme korvanreikää, joista yksi olisi itsetehty.

sinulla olisi violetti vesipullo.

et voisi lopettaa sipsien ahmimista niitä kerran saatuasi.

olisit 180cm pitkä.

sinulla olisi sängyssä kaksi pehmolelua.

 Jos sä olisit mä...

sinulla pitäisi olla aina kellonaika tiedossasi.

haluaisit asua ainakin jonkun aikaa Jyväskylässä.

sinulla olisi huoneesi seinällä Muumi-kalenteri, jossa on jokaiselle kuukaudelle oma mietelause.

rakastaisit maapähkinävoita.

lempivärisi olisi pinkki ja kirkas turkoosinsininen.

sinulla olisi puhelimena Samsung Galaxy A3.

Mitä pidät tästä postausideasta? Löytyikö samoja kohtia? 

Asiat, jotka kerrostalossa asuva tietää

-Aiot nukkua aamulla pitkään mutta heräät aikaisin aamulla siihen, kun joku kävelee rappukäytävässä jalat tömisten ja kaide kolisten.

-Jos asunnossasi ei ole ovipuhelinta, joudut ovien lukkiutumisen jälkeen ramppaamaan alhaalla aukaisemassa oven mahdollisille vieraille.

-Harkitset kahdesti yöllistä vessareissua, koska et halua häiritä naapureitasi.

-Jos asuntosi sijaitsee ylimmissä kerroksissa, sinne kävely on niin tuskastuttavaa muutenkin pitkän päivän jälkeen.

-Satut rappukäytävään samaan aikaan tuntemattoman naapurin kanssa. Sanotte toisillenne moikat ja oletat hänen jatkavan matkaa eri suuntaan. Sitten kävelettekin hyvän tovin yhtä matkaa vaivaannuttavan hiljaisuuden vallitessa, kun lähdittekin samaan suuntaan.

-Innostut laulamaan täysillä ja pian tajuat, että ai niin, kaikki kuuluu naapureille asti.

-Tiedät, milloin naapurisi remontoi tai siivoaa asuntoaan, koska poran äänet ja imurointi kuuluu hyvin selvästi.

Kerrostalossa asuminen opettaa kyllä varsinkin huomaavaisuutta uusia ihmisiä kohtaan. Et voi metelöidä ihan miten sattuu, koska sillä menolla tulet varmasti saamaan monta varoitusta. Olin asunut koko elämäni omakotitalossa, kunnes muutin kerrostaloon. Aluksi oli outoa ajatella, että samassa rakennuksessa asuu monta muutakin ihmistä, joita ei edes välttämättä ole ikinä nähnyt. Onneksi siihen tottui hyvin pian eikä sitä nykyään tule enää ajatelleeksi oikeastaan ollenkaan.

Asutko tai oletko joskus asunut kerrostalossa? Minkälaisia kokemuksia sinulla on siitä? 

Yksityisyys

Innostuin postausideasta, jossa esittelisin lapsuuskuviani. Kuvat olivat jo valmiina kamerassa ja latasin niitä muistitikulle. Niitä selatessani kuitenkin ajattelin, kuinka henkilökohtaisia ne ovat. Olen niissä aivan pieni, koko maailmaa ihmettelevä lapsi. Ne kuvat ovat perhealbumissa, jota ei kaikille näytetä. Lopulta ajattelin, että ehkä se postaus olisi liian henkilökohtainen. Jotain haluan kuitenkin pitää itselläni. 

Näin on oikeasti käynyt. Lapsuuskuvapostausta tulette siis tuskin ikinä näkemään, koska koen lapsuuskuvani hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Muutenkin jaan tänne blogiin vain pieniä pintaraapaisuja elämästäni. Kuulumispostauksissa päästään ehkä hieman syvemmälle elämääni, mutta niissäkään en kerro kaikkea. En kerro, kuinka monta jäsentä perheeseeni kuuluu tai keitä he ylipäätänsä ovat, en kerro tarkasti paikkaa jossa asun enkä myöskään sukunimeäni. Sukunimenhän löytää kyllä helposti esimerkiksi silloin, kun jaan jonkin postauksen Facebookiin, mutta suoraan tänne en sitä ainakaan vielä halua jakaa. Eli vain etunimeni on julkisessa jaossa täällä blogissa. 

Vaikka olen vapaaehtoisesti tämän blogin perustanut, se ei silti tarkoita, että kaikki tulisi jakaa maailmalle. Tietenkään en kerro kaikkia elämäni takaiskuja enkä myöskään niitä kaikista iloisimpia hetkiä. Täällä näkyy vain yksi osa elämästäni, se, minkä itse haluan jakaa muille ihmisille. Jokainen saa itse päättää, mitä haluaa tuoda itsestään julki nettiin. 

Minkälaista linjaa sinä pidät yllä blogissasi tai somessa? Kuinka paljon olet valmis jakamaan itsestäsi netissä?