9.6.2017

Storytime: astma

Moi!

Nyt kirjoittelen ensimmäisen storytime-postaukseni ja aiheena on astma. Kuinka se alkoi oireilla, miten se todettiin ja kuinka voin tällä hetkellä sen kanssa? Nyt vain teemukit kouraan ja lukemaan tarina!

Astmani alkoi kuulutella itsestään kesällä 2016, tarkemmin heinäkuun loppupuolella. Minulle tuli yhden yön aikana hyvin limainen yskä. Minulla oli muuten aivan normaali olo, joten ajattelin yskän menevän ohi ajan kanssa. Parin viikon päästäkään se ei kuitenkaan ollut helpottanut yskänlääkkeistä huolimatta, joten lähdin käymään terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä mitattiin kuume, jota en ollut tajunnut itse tehdä ja minulla olikin 38 astetta kuumetta. Ihmettelin sitä, koska oloni ei ollut viluinen kuten kuumeessa yleensä. Ainoa erikoinen asia olossani oli se limainen yskä ja väsymys. Väsymyksenkin ajattelin johtuvan yskästä. Tällöin ei vielä ruvettu mihinkään toimiin yskän syyn selvittämiseksi, vaan minun käskettiin odottaa vielä jonkun aikaa, että yskä loppuisi. 




Yskä ei ottanut helpottaakseen, oikeastaan se vain paheni koko ajan. En pystynyt nukkumaan öitäni rauhassa, sillä lima korisi kurkussa ja keuhkoissa. Yritin joka yö kasata alleni suurta tyyny- ja peittovuorta, mutta olen liian mukavuudenhaluinen nukkuakseni istualtaan. Ällötysvaroitus! Lima nousi yskän mukana ylös ja se oli aivan yhtä jankkia. Kaverilleni kuvailin, että aivan kuin nuudeleita olisi yskinyt ylös. Kävin niin monta kertaa päivystyksessä, että jokaista kertaa en edes muista. Koska olin perusterve, tupakoimaton nuori, yskäni varmaan ajateltiin menevän ohi itsestään. Lopulta minut lähetettiin tutkimuksiin. Minulta otettiin verinäyte, keuhkokuvat ja PEF-mittaukset eli uloshengityksen huippuvirtauksen tulokset. Keuhkokuvissa ei näkynyt keuhkokuumeeseen viittaavaa mutta tulehdusarvot olivat hieman koholla. Minulle annettiin antibiootit keuhkoputkentulehdukseen. Luotto oli kova lääkkeitä kohtaa, sillä toivoin jo pääseväni nukkumaan kunnolla pitkästä aikaa. 

Antibiootit eivät kuitenkaan auttaneet. Söin jokaisen pillerin ajallaan kuurin loppuun asti ja aloin jo oikeasti huolestua, että mikä minulla on. Elämäni yskän kanssa alkoi jo lähestyä kahta kuukautta ja olin siihen niin väsynyt. Koulun liikuntatunneilla en pystynyt olemaan kunnolla mukana, koska limaisuuden takia en voinut kunnolla hengittää rasituksessa. Lopulta päätimme varata ajan yksityiselle lääkärille. Se oli maailman paras päätös.

Muistan, että aika yksityiselle oli syksyisenä torstaina. Olin jo maalannut kaikenlasia kauhukuvia, mikä minulla on keuhkosyövästä lähtien. Menin lääkärille jännittyneenä ja aloin pelkäämään, että tämäkin olisi hukkareissu. Lopulta kuitenkin kävi niin, että tämä lääkäri antoi minulle diagnoosin alle kahdessakymmenessä minuutissa: astma. Hän antoi minulle myös reseptit astmalääkkeisiin, joita rupesin tietenkin heti käyttämään. Muistan, kuinka jo lauantaina oikein tunsin, kuinka limaisuus alkoi helpottaa ja yskä vähentyä. Siitä eteenpäin se vain koko ajan helpotti  ja lopulta en yskinyt enää ollenkaan. Pääsin pikkuhiljaa takaisin normaaliin elämänrytmiin terveenä.



Aloitin myös samoihin aikoihin yksityiselle menon kanssa julkisella puolella PEF-puhallukset kotona, joista näkisi, onko minulla astma. Sain myös niistä diagnoosiksi ei-allergisen astman. Olen perheeni ensimmäinen astmaatikko mutta suvussani on astmaa, joten sairastuminen oli hyvinkin todennäköistä.

Tällä hetkellä otan kerran päivässä Innovair Nexthaler -nimistä astmalääkettä. Lisäksi kannan mukana Ventoline-nimistä keuhkoputkia avaavaa lääkettä, jota otan ennen urheilemista sisätiloissa. Astmakohtausta en ole onneksi ikinä saanut. Hajusteet, hiuslakat ja muut tuotteet eivät onneksi laukaise minussa hengenahdistusta. Voin elää elämääni täysin normaalisti. Voin urheilla ja tehdä ihan mitä tahansa eikä mikään estä minua. Ainoa asia, mikä eroaa hieman muista ihmisistä, on lääkehenkosten ottaminen aamuisin. 

Mitä pidit storytime-postauksesta? Onko sinulla astma tai jokin muu sairaus?

12 kommenttia:

  1. Storytime-postauksista on aina kiva lukea muiden kokemuksia! mulla epäiltiin astmaa kun olin 1-luokalla. Olin jatkuvasti kipeenä ja jatkuva röhinä-yskä. :( Kävin kaikki maailman testit ja keuhkokuvat mutta lopulta paljastuikin että mun kova yskä ja jatkuva flunssaputki johtuikin meidän koulun sisäilmaongelmista. Kun koulumme meni remonttiin ja päästiin evakkoon en oo ollut kipeenä kuin pari kolme kertaa kahden vuoden aikana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tykkäsit postauksesta! Onneksi tuo sisäilmaongelma saatiin ratkaistua ja sairausputkesi loppui :)

      Poista
  2. Onpa kiva tämmöiset storytime-postaukset kirjoitettuna! :) Tosi inhottava, että astman toteamiseen meni noin kauan :( hyvä asia kuitenkin, että nyt sulla on tarvittavat lääkkeet, jotka auttaa ja ylipäätään tietoisuus sairaudesta!

    Itse olen sairastanut astmaa aivan pikkutytöstä asti, pääasiassa melkein koko elämäni. Pienempänä se oli pahempi, mutta nykyään infektioastma, eli kaikki flunssat ovat vain sitten hieman kovempia, koska juurikin tämä röhinäyskä sekä keuhkoputkentulehdus yleensä tulee kaveriksi. Lisäksi astma varmaankin oli iso syy sille, miksi reagoin sisäilmaongelmiin niin vahvasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Helpotti oloa kyllä kovasti, kun kaikille oireille löytyi syy ja hoitokeino. Kiinnostavaa kuulla myös muiden astman kanssa elävien ihmisien kokemuksia. Tosi harmi tuo infektioastma, mutta toivottavasti sinulla on hyvät lääkkeet sen hoitoon!

      Poista
  3. Tosi hyvä storytime! :) Varmasti tuo on ollut hyvin epätoivoista, kun käyt ties kuinka monta kertaa lääkärillä eikä mikään auta, ja kestää kaksi kuukautta, että saat tietää mikä sulla oikeasti oli! :D
    Itse olen aina pelännyt, että mulle tulee jokin paha sairaus, tai sellainen, mihin pitäisi ottaa lääkkeet joka päivä, mutta onneksi ei sentään vielä ole tullut. Äidilläni on astma, jonka vuoksi saattaa minullekin tulla, en tiedä vielä...
    Eli ei mulla mitään sairautta ole, mutta sellainen todennäköisesti parantumaton vamma oikeassa reidessä, joka on jokin revähdys. Sillä ei oikein voi tehdä juuri mitään raskasta, ja koska se on mun parempi jalka muutenkin, niin liikunta on ollut vähän huonompaa. Se on ollut mulla nyt viimevuodesta saakka, mutta parantunut huimasti, mutta joudun joka ilta venyttämään sitä paljon enemmän kuin tuota toista jalkaa!

    Tulipas pitkä, mutta tämä postaus sai mut miettimään tuollaisia pysyviä sairauksia ja vammoja, se on mulle itselleni tosi tärkeetä!
    Mutta niin hyvä postaus, tee vaan lisää tällaisia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Ihana kuulla, että pidit tästä postauksesta♥ Siinä alkoi kyllä mielu ja usko mennä, kun suuntaan eikä toiseen saanut mitään kommenttia :D
      Harmi juttu tuo reisivammasi. Jospa siihenkin löytyisi jokin lääke tai apukeino, niin voisit taas harrastaa urheilua normaalisti!

      Poista
  4. Voi ei todella harmi, ettei julkisilla asialle tehty mitään. Onhan se huolestuttavaa, että jo 2 kuukautta kärsinyt samasta eikä oikeaa syytä löydetty o.o Onneksi menitte yksityiselle niin asia selvisi nopeasti ja pystyt elämään nyt melkeinpä normaalia elämää! :)
    Meillä on suvussa myös astmaa, joista kärsii näin nopeasti mietittynä isäni ja veljeni. Itse olen tältä onneksi välttynyt sillä meidän suvussa tuo astma on juuri allergista ja siihenhän loppuisikin kaikki eläinharrastukset sen siliän tien :/

    Oli kyllä kiva lukea tämmöistä story timeä varsinkin kun itse en oikein tiedä miltä se astma oikeasti tuntuukaan. Todella hyvin kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onneksi sairastelun syy lopulta selvisi! :) Toivottavasti välttyisit jatkossakin astmalta, niin saisit jatkaa harrastuksiasi. Kiitos! Tosi kiva, että pidit tästä postauksesta :)

      Poista
  5. "Kohtalokamu" täällä ilmottautuu :D
    Mulla siis pienenä oli paha astma, mutta nykyisin vain kipeänä tarvii astmalääkkeitä eli siis infektioastma enää. Tsemppiä siis!
    Ei onneks oo loppuenlopuks elämää häiritsevä sairaus (jos ei oo tosi pahana), kun muistaa hoitaa ja siihenkin tottuu nopeesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiva löytää kohtalotovereita! Hyvä, että astmasi on lientynyt ajan kuluessa. Oot kyllä aivan oikeessa, tsemppiä sullekin!

      Poista
  6. Onneksi astmasi sitten diagnosoitiin ja olosi helpottui! Minulla ei ole ollut mitään pitkäaikaista sairautta, mutta välillä pelkään, että saisin jonkin... Vaikka kai siitä sitten selviäisi ja siihen tottuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä saa kyllä olla onnellinen! Ei kannata pelätä ja vaikka jokin sairaus iskisi, kyllä siihen toivottavasti tottuu, jos on hyvä lääkitys eikä se haittaa normaalia elämää :)

      Poista