Blogimaailma on niin kamalan edistynyttä. Jostain luin sellaisen kuvauksen, että yksittäiset postaukset ovat kuin aikakauslehtien loppuunsa asti muokattuja artikkeleita: kuviin on panostettu ja ne on otettu sillä kaikista parhaimmalla kameralla, tekstistä löytyy selkeät alkujohdannot, käsittelyosat ja loppupäätelmät ja kaiken lisäksi vielä asetukset hakukoneita varten ovat täydessä tällingissä. Eikä tämä jää vain yhteen postaukseen, vaan uusia postauksia uusine aiheineen tulee tasaisesti pitkin viikkoa. Ja tämä kaikki on toteutettu parhaimmillaan vain yhden ihmisen voimin. Entä sitten kun itse ei pystykään tällaiseen? Mitä annettavaa itsellä on tälle näin pitkälle edistyneelle blogimaailmalle?

Kaikista eniten päässäni pyörii juurikin tuo otsikon kysymys: mitä uutta annettavaa minulla on? Kaikista aktiivin postausaikani oli vuonna 2017 aloittaessani tämän blogin, jolloin postauksia ilmestyi aika lailla joka toinen päivä. Nyt jälkeen päin ajateltuna tahti oli ehkä liian kova, koska kaikki parhaimmat ideat tuntuvat jo olevan käytetty ja postattu. Kaikki mikä nykypäivänä tulee mieleen, tuntuvat jo olevan toteutettu tuolloin kohta kolme vuotta sitten. Ja samaan aikaan muut blogit ne vain edistyvät edistymistään ja uusia aiheita vain putkahtelee putkahtelemistaan.
Tässä kohtaa voidaan kuitenkin alkaa miettimään sitä, että minkä takia oman blogin pitäisi olla erityinen. Kukaan ei varmasti ole yksin sen ajatuksen kanssa, että on vain tavallinen ihminen tavallisessa elämässä, jossa ei ole oikeastaan mitään kamalan erikoista muihin verrattuna. Ehkä näissä huippuhienoissa blogeissakaan siellä ruudun takana oleva ihminen ole mitenkään kovin erikoinen, vaan hän vain on erittäin hyvä etsimään ne arjen huippuhetket ja jakamaan ne hienolla tavalla blogiinsa. Sekin on ihan mahtava taito, ja osoitus myös siitä, että osaa nauttia arjen pienistä hetkistä suurella tavalla.


Otsikon kysymykseen vastaus on se, että uutta annettavaa minulla on oma persoonani. On olemassa vain yksi minä, eikä sitä voi kukaan muu antaa blogimaailmalle. Asia erikseen on se, onko siinä mitään erikoista tai seuraamiseen kannustavaa. Kaikkien ei tarvitse yltää aikakauslehtien artikkelien tapaisiin postauksiin, vaan tätäkin harrastusta voi toteuttaa ihan omalla tavallaan.
Inspiraatiota tähän postaukseen sain Pancake Palacen Sannan postauksesta Kannattaako enää blogata? Kannattaa käydä lukaisemassa se ja postauksen kommenttikentästä löytyy huippukeskustelua aiheesta!

Onko bloggaaminen aiheuttanut sinulle paineita?