Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

8.12.2019

Mitä uutta annettavaa minulla on?

Blogimaailma on niin kamalan edistynyttä. Jostain luin sellaisen kuvauksen, että yksittäiset postaukset ovat kuin aikakauslehtien loppuunsa asti muokattuja artikkeleita: kuviin on panostettu ja ne on otettu sillä kaikista parhaimmalla kameralla, tekstistä löytyy selkeät alkujohdannot, käsittelyosat ja loppupäätelmät ja kaiken lisäksi vielä asetukset hakukoneita varten ovat täydessä tällingissä. Eikä tämä jää vain yhteen postaukseen, vaan uusia postauksia uusine aiheineen tulee tasaisesti pitkin viikkoa. Ja tämä kaikki on toteutettu parhaimmillaan vain yhden ihmisen voimin. Entä sitten kun itse ei pystykään tällaiseen? Mitä annettavaa itsellä on tälle näin pitkälle edistyneelle blogimaailmalle?



Kaikista eniten päässäni pyörii juurikin tuo otsikon kysymys: mitä uutta annettavaa minulla on? Kaikista aktiivin postausaikani oli vuonna 2017 aloittaessani tämän blogin, jolloin postauksia ilmestyi aika lailla joka toinen päivä. Nyt jälkeen päin ajateltuna tahti oli ehkä liian kova, koska kaikki parhaimmat ideat tuntuvat jo olevan käytetty ja postattu. Kaikki mikä nykypäivänä tulee mieleen, tuntuvat jo olevan toteutettu tuolloin kohta kolme vuotta sitten. Ja samaan aikaan muut blogit ne vain edistyvät edistymistään ja uusia aiheita vain putkahtelee putkahtelemistaan.


Tässä kohtaa voidaan kuitenkin alkaa miettimään sitä, että minkä takia oman blogin pitäisi olla erityinen. Kukaan ei varmasti ole yksin sen ajatuksen kanssa, että on vain tavallinen ihminen tavallisessa elämässä, jossa ei ole oikeastaan mitään kamalan erikoista muihin verrattuna. Ehkä näissä huippuhienoissa blogeissakaan siellä ruudun takana oleva ihminen ole mitenkään kovin erikoinen, vaan hän vain on erittäin hyvä etsimään ne arjen huippuhetket ja jakamaan ne hienolla tavalla blogiinsa. Sekin on ihan mahtava taito, ja osoitus myös siitä, että osaa nauttia arjen pienistä hetkistä suurella tavalla.





Otsikon kysymykseen vastaus on se, että uutta annettavaa minulla on oma persoonani. On olemassa vain yksi minä, eikä sitä voi kukaan muu antaa blogimaailmalle. Asia erikseen on se, onko siinä mitään erikoista tai seuraamiseen kannustavaa. Kaikkien ei tarvitse yltää aikakauslehtien artikkelien tapaisiin postauksiin, vaan tätäkin harrastusta voi toteuttaa ihan omalla tavallaan.


Inspiraatiota tähän postaukseen sain Pancake Palacen Sannan postauksesta Kannattaako enää blogata? Kannattaa käydä lukaisemassa se ja postauksen kommenttikentästä löytyy huippukeskustelua aiheesta!




Onko bloggaaminen aiheuttanut sinulle paineita?

1.12.2019

Marraskuun luetut kirjat

Marraskuu on aina vähän mitäänsanomaton kuukausi ennen joulua. Tänä vuonna marraskuu ei onneksi ollut loskainen ja ikävä, vaan ainakin täällä oli jo ihan kunnolla lunta ja pari oikein kylmää pakkaspäivää kerkesi marraskuulle sattua. Marraskuussa sain opiskeltua viimeisen opintojakson tälle vuodelle, joten nyt minulla alkoi periaatteessa joululoma! Pari kirjaa sain myös luettua, ja seuraavaksi esittelenkin ne.




Jan-Philipp Sendker - Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Kirja on jatkoa Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus -kirjalle. Kirjassa Julia palaa takaisin isänsä kotimaahan Burmaan ja seikkailu saa arvoisensa jatkon.

Kauheasti en juonesta voi kertoa, etten paljasta ensimmäisen kirjan tapahtumia. Tykkäsin tästäkin kirjasta tosi paljon, vaikka Julian mielenkiintoisesta isästä Tin Winistä ei kauheasti kerrottukaan. Omalta osaltaan kirja oli myös surullinen, erityisesti loppu oli hieman riipaiseva. Suosittelen ihmiselle, joka on kiinnostunut erilaisista kulttuureista sekä kauniista kerronnasta!




John Grisham - Joulua pakoon

Lutherin ja Noran tytär lähtee töihin ulkomaille, jossa hänellä vierähtää joulukin. Luther yllyttää Noran siihen, että tänä vuonna he eivät viettäisikään joulua tyypillisellä stressaavalla tavalla, vaan lähtisivät rentouttavalle risteilylle joulunpyhiksi. Heidän naapurinsa eivät oikein innostu ideasta, sillä muiden talojen kylpiessä jouluvaloissa Noran ja Lutherin talo on ankean näköinen eivätkä he osallistu mihinkään jouluhömpötyksiin. Mutta kaikista pahin tapahtuu silloin, kun heidän tyttärensä ilmoittaakin viime tingassa olevansa tulossa kotiin jouluksi... Joulu on pakko saada järjestettyä ja vähän äkkiä!


Kirjassa kerrottiin hauskasti siitä, kuinka stressaavaakin joulu voi olla, mikäli sitä suorittaa. Kirjan avulla pääsee joulufiilikseen ja suosittelen sitä luettavaksi näin joulun alla.

Ihanaa joulukuun alkua kaikille, toivottavasti teillä tulee olemaan mukava joulukuu! Oliko jompikumpi kirjoista sinun mielestäsi mielenkiintoinen!

27.11.2019

Pientä joulufiilistelyä ja reissu Helsinkiin // puhelinkuvia


1. Ihan ensimmäiseksi on pakko suositella tätä mahtavaa pesuainetta, millä saa helposti peilit putipuhtaaksi! Tiedäthän sen, kun peiliin jää inhottavat läikät märällä luutulla pyyhkiessä? Kun käyttää tätä pelkän veden sijaan, tulee kyllä siistiä.


2. Ihanaa käpertyä iltaisin sohvannurkkaan kynttilöiden palaessa pimeyden kunniaksi. BB:kin kerkesi jo loppua, mutta onneksi on myös muuta katsottavaa.

3. Ihan superhyvää pizzaa, nam!

4. Luin lokakuussa Rupi Kaurin runokirjan Aurinko ja hänen kukkansa, ja tämä runo nousi omaksi suosikikseni. Lisää kirjasta sekä muista lokakuussa lukemistani kirjoista voit lukea tästä postauksesta.



1. Sain palautettua ensimmäisen oppimistehtäväni avoimen yliopiston opintojaksoa varten ja ai että se olikin jännittävää! Avoimessa opiskelu on kyllä tosi itsenäistä, vaikka tuohon ensimmäiseen opintojaksoon kuuluikin yksi etäluento netin kautta. Oppimistehtävä oli myös aika vaativa, sillä aineistona piti heti käyttää kahta kokonaista kirjaa sekä yhtä lehtiartikkelia entisen kahden artikkelin sijaan. No, siitäkin selvittiin!


2. Pitkästä aikaa tuli käytyä yhdessä paikallisessa kahvilassa ja oli muuten hyvä leivos! Samalla kahvihetkellä myös päätettiin, että lähdetään pienelle kotimaanreissulle.


3. Elämäni ensimmäiset halloweenjuhlat olivat kyllä niin kivat! Ajanviettoa kavereiden kanssa sekä ihanat tarjottavat olivat kohdallaan.

4. Mikä voisi lauantaina ollakaan parempaa, kuin saada sekä tuoreita sämpylöitä että joulutorttuja?


1. Tämä aamupala on nautittu jo Helsingissä. Tilasimme matkakumppanini kanssa aamupalan Woltista Sis. Deli + Café -nimisestä paikasta ja oli kyllä luksusta saada aamupala (melkein) suoraan ovelle! Itse söin tuollaisen mozzarella-tomaattisämpylän sekä pienen tuorepuuron, ja ne olivat kyllä tosi hyviä.


2. Perinteisiä turistikohteita ihmettelemässä. Tuomiokirkko on aina yhtä upean näköinen, kun ei siihen täältä kaukaa käsin kerkeä kyllästyä! Jos haluat lukea lisää mietteitäni Helsingistä ja siellä vallitsevasta kiireestä, klikkaa tästä.


3. Annoin itselleni luvan koristella kuusen jo marraskuun puolella, vaikka olinkin etukäteen toitottanutkin odottavani ainakin joulukuun alkuun. Uusien koristeiden odotellessa kuusen vieressä en kuitenkaan millään malttanut odottaa, joten oli pakko päästä jo koristelemaan se! Pian onkin jo joulukuu, joten täällä blogissakin pääsee ihan huolella nautiskelemaan joulusta ;)


4. Ei nyt ihan varsinaisesti synttäriaterialla, sillä suurin syy tänne menoon oli ihan vain nälkä, mutta oli kyllä hyvää!



1. Kuvateksti kertoo kaiken. Eihän joulun odotus olisi mitään ilman kalenteria! Tänä vuonna ensimmäistä kertaa testissä Dumlen kalenteri (ja joulukalentereitahan ei sitten saa etukäteen availla!!).

2. Viimeisessä puhelinkuvassa päästäänkin jo niin lähelle nykyaikaa kuin tähän iltapäivään. Sain toisen oppimistehtäväni valmiiksi ja myöskin lähetettyä sen, mutta lopussa tuli kyllä ihmeteltyä tuota suurta sanamäärää. Ikinä ennen en ole noin pitkää tekstiä suoltanut, mutta tehtävänannon ollessa laaja ja jo vaatiessaankin melkein yhdeksää sivua tekstiä sain sen kasattua. Ja nyt on sitten hyvä fiilis ja voi odotella seuraavia avoimen yliopiston tehtäviä sitten ensi vuonna!


Tällaista arki on ollut tähän mennessä. Välivuodessa on kyllä se hyvä puoli, että viikonpäivällä ei ole enää oikeastaan merkitystä sen suhteen, mitä haluaa milloinkin tehdä. Esimerkiksi silloin, kun arkipäivät oli poikkeuksetta koulussa, viikonloppua odotti aina hullun kiilto silmissä ja maanantai oli viikon ankein päivä. Nyt on kuitenkin jo huomannut, kuinka outoa on pitää joitain viikonpäiviä huonompina ja parempina kuin toisia, koska joka päivä voi tehdä jotain kivaa ja ei niin kivaa. Toivottavasti tällainen asenne pysyisi mukana koko loppuelämän, koska elämästä voi hyvinkin nauttia myös muulloinkin kuin viikonloppuna!


Minkälaista sinun arkesi  on ollut, rentoa, vaihtelevaa, opiskeluntäyteistä vai jotain ihan muuta?

20.11.2019

Viimeksi minä...

Viimeksi minä...


ilahduin eilisestä tortillayllätyksestä. Kiitos kovasti ♥

päätin kirjoittaa tämän postauksen. Tekikin jo mieli päästä taas kirjoittamaan!


nauroin yhden sarjan jaksolle, jota katsoin viime yönä. Uni ei meinannut millään tulla silmään eikä kirjankaan lukeminen oikein maittanut, joten suosituksien vastaisesti päädyin sitten puhelimelle.



kokeilin jotain uutta, kun sovitin vaatekaupassa villapaitaa, josta en olisi ikinä voinut kuvitella tykkääväni. Kyseessä oli iso, pitkäkauluksinen villapaita vetoketjulla ja tykästyin siihen niin kovasti, että se lähtikin mukaan. Ovatko ostospostaukset muuten enää mielenkiintoista luettavaa vai ovatko ne jo mennyttä aikaa?


innostuin Pyhimyksen kahdesta uudesta biisistä. Molemmat ovat niin hyviä, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan ne molemmat!

inspiroiduin Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmästä ja päätin koristella kuuseni jo tänään. Pian alankin hommailemaan sen parissa, vaikka ehkä vähän aikaista vielä onkin!



Mistä sinä ilahduit viimeksi? Tänään täytän myös 19 vuotta, mikä tuntuu tosi hassulta! Oma ajanlaskuni on jäänyt viiteentoista vuoteen, joten onhan tämä aika hurjaa. Siltikin hyvää synttäriä minulle!

16.11.2019

Helsinki on kiireisten ihmisten kaupunki

Lähdin kaverini kanssa tiistaina käymään Helsingissä. En jaksa edes muistaa, kuinka monta vuotta edellisestä kunnon käynnistäni Helsingissä on, vaikka sukulaisiani asuu siellä päin aika montakin. Erittäin ex tempore tämäkin reissu oli, mutta airbnb-asunto yllätti positiivisesti sekä kulkeminen junalla sekä raitiovaunulla oli onneksi yllättävän helppoa. Kampin ja Forumin väliä tuli kyllä sahattua aika paljon edestakaisin, mutta näiden lisäksi kävimme myös tutustumassa Kiasmaan ja Triplaan. Tosi mahtava reissu kaiken kaikkiaan ja neljä päivää kului tosi nopeasti, vieläkin olisi voinut edes päiväksi jäädä paikan päälle! Myös monia julkisuudesta tuttuja henkilöitä asteli vastaan, esimerkiksi Love Islandin Juho sekä Anssi Kela. Kyllä kannatti pitää silmät auki!


LRM_EXPORT_2052955589222481_20191116_130028745
LRM_EXPORT_2052959279389303_20191116_130032436

Parin päivän aikana kerkesi myös pistämään muutamia asioita merkille helsinkiläisistä tai ainakin pääkaupunkiseutulaisista ihmisistä. Eniten silmään pisti ihan jatkuva kiire joka paikkaan. Vaikka ratikoita kulkee ihan vain parin minuutin välein, niin silti ihmisillä oli aivan pakko juosta kamalaa kyytiä, jos yksi ratikka meinasi lähteä silmien edestä. Jalankulkijoiden valojen muuttumista vihreäksi ei voinut odottaa paria sekuntia, vaan oli pakko kävellä punaisia päin. Vaikka itsellä ei ollut mitään aikatauluja eikä kiire yhtään minnekään, sellainen kiireen ja stressin tuntu valtasi kuitenkin omankin mielen, kun kulki kiireisten ihmisten virrassa eteenpäin. Joka päivä kuului ainakin pari kertaa, kun autot tööttäilivät toisilleen, jos edessä oleva ei tajunnut lähteä liikkeelle heti valojen vaihtuessa vihreäksi. Aika stressaavaahan se oli varsinkin kun on tottunut paljon rauhallisempaan menoon omassa kotipaikassa, mutta on toki mielenkiintoista kokea hetki tällaista toisenlaista arkea.


LRM_EXPORT_2052960450970761_20191116_130033607
helsinki1

Mitään hermolomaa ei Helsinkiin kyllä voi lähteä viettämään, mutta on Helsingissä toki hyviäkin puolia: toimiva julkinen liikenne jota ei tarvitse paljoa odotella, kauniit rakennukset, eri kulttuureista tulevat ihmiset sekä laaja valikoima erilaisia kauppoja. Onhan se aikamoinen karkkikauppa tytölle, jolle Tokmannilla käynti on paras shoppailumahdollisuus omalla kotipaikkakunnalla!


Mitä mieltä sinä olet Helsingistä? Voitko rentoutua siellä vai valtaako sinutkin kova kiireen tuntu?

 

5.11.2019

Ihana sinä -boksi lokakuussa ja miksi en jatka sen tilausta

Tähän palaan viimeinen Ihana sinä -boksini oli lokakuun boksi ja sen sisältö oli selvästi painotettu yhteen tuotemerkkiin. Onneksi kyseessä on minulle täysin tuntematon merkki, joten on tosi kiva päästä testaamaan kyseisiä tuotteita! Oma lempparituotteeni oli kuitenkin jokin aivan muu, ja se selviää tämän postauksen lopusta.


ihanasinälokakuu2

Sante family Granaattiomena-marula -huulivoide

Huulirasvan luvataan rauhoittavan ja suojaavan huulten ihoa kuivumiselta ja on 100% luonnollinen.

Rasva on ehkä hieman liian tönkkö ja vaikeasti levittyvää makuuni, mutta muuten aivan toimiva peli. Huulirasvat ylipäätänsäkin pääsevät varmasti käyttöön!


ihanasinälokakuu3

Sante Velvet Rose -shampoo

Shampoon sanotaan sopivan hyvin herkän päänahan päivittäiseen puhdistukseen ja hoitoon. Se sisältää muun muassa vehnänalkioöljyä ja ruusunmarjauutetta ja tekee hiuksista helposti kammattavat.


Tämä shampoo kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, sillä minulla on tosi herkkä ja ajoittain kuiva päänahka. Saa nähdä, saako tämä tehtyä ihmeitä! Ruusu hieman epäilyttää, sillä en ole sen tuoksun suurin ystävä. Plussaa silikonittomuudesta!


ihanasinälokakuu5

Sante Sheakäsivoide

Rasvassa on karitevoita ja makadamiapähkinäöljyä, joiden luvataan tekevän käsistä sileät, ravitut ja rasitusta kestävät.

Tämän koostumuksesta tykkään tosi paljon! Rasva imeytyy hetkessä eikä jää sellaista öljymäistä tunnetta käsiin. Tuoksu on myös yllättävän hyvä. Ilmojen kylmetessä käteni alkavat aina kuivua, joten tämä rasva auttaa varmasti siihen.


ihanasinälokakuu4

Novexpert Trio-Zinc -kasvosuihke

Suihkeen luvataan puhdistavan, rauhoittavan sekä tasapainottavan kasvojen ihoa jättäen mattapinnan. Se vähentää tulehduksia ja näppylöiden punaisuutta. Sopii myös meikinkiinnitykseen.


Tästä olen ihan superinnoissani, sillä olen halunnut kauan testata tällaista suihkeen tyyppistä kasvotuotetta. Näppylöiden punaisuuden vähentämistä en ole huomannut, mutta meikkipohjasta suihkeella saa tosi nätin näköisen. Pohjasta ei tule rutisevan kuivan näköinen matta, vaan luonnollinen sekä sileä. Innolla odotan, huomaanko suihkeen puhdistavia ja rauhoittavia vaikutuksia pidemmän käytön jälkeen.


ihanasinälokakuu6

Whamisa Mini Eye Essence

Silmänympärysvoiteen sanotaan silottavan pieniä juonteita, kiinteyttävän ja häivyttävän turvotusta ja kirkastavan tummia silmänalusia.


En ole ennen kokeillut silmänympärysvoidetta, sillä olen mieltänyt sen hieman vanhempien ihmisten tuotteeksi. Tällaista matkakokoa on kuitenkin hyvä lähteä testailemaan. Parin käyttökerran jälkeen en ole huomannut tummien silmänalusten kirkastumista, mutta ei niihinkään varmaan mitään ihmettä voi odottaa. Saa nähdä, toimiiko tämä jatkossa!


ihanasinälokakuu7

Madara SOS -seerumi

Seerumi sisältää pionia, pellavansiemeniä, nokkosta ja hyaluronihappoa. Lyhytaikasenkin käytön sanotaan palauttavan ihon elinvoimaisuuden.

Tällaiset näytepakkaukset ovat tosi käteviä matkustaessa, joten mukava saada niitä parikin kappaletta! Lisäksi pääsee testaamaan tällaista luksusmerkkiä, mitä ei muuten kyllä tulisi ostettua. Seerumit ovat aivan ihania kuivalle iholle, joten seerumin lupaukset kuulostavat erittäin hyviltä.


 ihanasinälokakuu1

Näistä tuotteista omaksi lempparikseni nousi Novexpertin kasvosuihke. Mitä kävin netistä etsimässä, ei kyseistä tuotetta ole hinnallakaan pilattu, joten sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla vaikkapa juuri tuota meikinkiinnitystä ajatellen!


Tämä jäi viimeiseksi boksikseni kolmen kuukauden määräaikaistilauksesta ja nyt pidän ainakin jonkin aikaa taukoa. Syy tähän on se, etten koe tarvitsevani joka kuukausi paketillista täynnä erilaisia kosmetiikkatuotteita, kun edellisiäkin on vielä jäljellä. Silloin tällöin tällainen määräaikaistilaus voisi kuitenkin olla ihan paikallaan, koska silloin pääsisi helposti kokeilemaan uusia tuotteita ja täyttämään varastoja niiden osalta!


Mikä näistä tuotteista herätti sinun mielenkiintosi? Mikä on sinun mielipiteesi kuukausittain saadusta kosmetiikkaboksista?

27.10.2019

Mitä blogi on antanut minulle?

- Olen oppinut valokuvaamista. Kuvaamista ei varmasti olisi tullut harjoiteltua yhtä paljon, jos ei olisi tällaista kanavaa mihin jakaa kuvia. Bloggaamiselle siis kaikki kiitos siitä!


- Kirjoittaminen pysyy mukana menossa. Päiväkirjat sun muut itselle tarkoitetut kirjoitukset eivät ole oikein napanneet minua mukaansa, vaan ne ovat alkuinnostuksen jälkeen jäänyt sivuun. Blogi on minulle vähän kuin päiväkirja, sillä kirjoitan tänne aina minulle ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Vanhoihin postauksiin onkin sitten mukava palata ja nähdä, mitä onkaan tullut puuhailtua.


blogi3

- Uusiin ihmisiin tutustuminen. Blogin tiimoilta olen oikeassa elämässä tavannut vain yhden ihmisen, mutta somen kautta tutuksi tulleita on jo aika monta! Heidän kanssaan ollaan eri tavoilla yhteydessä niin Whatsappissa, Instagramissa kuin Snapchatissakin.


- Bloggaaminen on jo oikeastaan elämäntapa. Kuvaamassa käy aina kun on nätti sää tai muuten tulee halu siihen, uudet blogipostausaiheet pullahtavat mieleen ihan varoittamatta ja muidenkin blogit pyörivät omassa elämässä aika paljon. On outoa ajatella, mitä tekisi sillä ajalla, mikä bloggaamiseen menee! On sitä huonompiakin ajanviettotapoja olemassa.


blogi2

- Blogi antaa hyvää oloa silloin, kun on tyytyväinen postauksen kuviin ja tekstiin. On parasta julkaista viimeinkin sellainen postaus, johon on oikeasti nähnyt paljon vaivaa! Julkaistessa työ on tehty ja sitten voi vain nauttia siitä.


- Blogi on opettanut minulle myös pitkäjänteisyyttä. Yleensä olen kyllästynyt harrastuksiin jo parin kerran jälkeen, mutta bloggaaminen on pitänyt minut aisoissa. Ehkä se johtuu siitä, että blogi ei ole ikinä valmis, vaan sinne voi aina keksiä jotain uutta.


blogi1

Mikäli kirjoitat blogia, mitä bloggaaminen on sinulle antanut? Jos bloggaaminen yhtään kiinnostaa, niin sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

25.10.2019

Inssi läpi kolmannella - huono kuskiko?

Nyt on ajokortti ollut minullakin taskussa reilut kolmisen kuukautta ja olen rauhassa saanut sulatella sitä, kun inssi ei mennytkään ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan yrittämällä läpi. Lähes jokainen tuttuni on saanut kortin heti ensimmäisellä ajokoekerralla tai enintään toisella, mutta mitä sitten, kun itselläni meni siihen jopa kolme kertaa?


huonokuskiko1

Käydään ensin läpi se, mikä meni ensimmäisissä insseissä pieleen. Aivan ensimmäisellä kerralla minua jännitti aivan kamalasti: viimeinen ajotuntini oli saman päivän aamuna ja minun piti herätä jo kuudelta sen takia, joten kovin hyvin en ollut saanut nukuttuakaan.


Vähien yöunien lisäksi tämä viimeinen ajotunti ei mennyt oikein nappiin, vaan juuri suurimmassa heikkoudessani eli peruuttamisessa tuli ongelmia. Kamalan jännityksen ja kovin huonon luottamuksen kanssa menin sitten inssiin ja eihän se hyvin mennyt. Ja arvaa mistä tämä johtui. No peruuttamisesta tietenkin! Minulla tapahtui virhe etäisyyksien arvioinnissa, koska minun oli määrä peruuttaa kahden auton väliin ja jotenkin menin harhaan etäisyyksien kanssa ja meinasin kolhaista toista autoa, jolloin tutkinnon vastaanottaja joutui painamaan oman kytkimensä pohjaan. Niille tiedoksi jotka eivät tiedä, niin jos tutkinnon vastaanottaja joutuu käyttämään omia polkimiaan inssin aikana, se tarkoittaa suoraan hylättyä. Tämän jälkeen tiesin pelin olevan menetetty ja koska ajatukset eivät oikein enää olleet kasassa, niin tämän jälkeen sattui myös joitain ajojärjestysvirheitä. Onneksi vaaratilanteilta vältyttiin silti.


huonokuskiko2

Toisella kerralla jännitti jo selvästi vähemmän, sillä tiesin, ettei ole maailmanloppu, vaikka inssi ei menisikään läpi. Tämä toinen kerta menikin jo oikein mukavasti ja jopa peruuttaminen onnistui! Mutta sitten jo inssin alkupuolella sattui virhe, joka johti hylkäämiseen. Olin juuri saanut inssin vastaanottajalta ohjeet siitä, minne pitää ajaa seuraavaksi ja jäin miettimään ajoreittiä. Tietenkin juuri silloin ajan suojatien yli ja suojatielle on juuri tulossa jalankulkija. Tutkinnon vastaanottaja vetäisee jarrut pohjaan ja ensimmäinen ajatukseni on, että nyt meni auto rikki kun ihan noin vain pysähtyy. En siis tässä vaiheessa ollenkaan huomannut tätä jalankulkijaa. Kun hän tulee näköpiiriini tuulilasin reunan takaa, tajuan mistä jarrutus johtui ja tajuan, että nyt tämäkin oli sitten tässä. Kysyin vielä nolona tältä tutkinnon vastaanottajalta, että jatkanko silti inssin loppuun asti, koska olimme vielä hyvin alkupuolella ajokoetta. No, se jatkettiin loppuun asti ja kyllä harmitti, kun loppuinssin aikana ei sattunut mitään virheitä.


No, kolmas kerta sitten lopulta toden sanoi! Kolmannella kerralla minua ei jännittänyt enää oikeastaan ollenkaan, koska tiesin jo miltä tuntuu, kun korttia ei vain saakaan. Mutta tälle päivälle sattui aivan kamala rankkasade enkä ollut ennen edes ajanut sellaisella säällä, joten hieman mietitytti miten siinä käy. Kyllä tuntui hurjalta ajaa jopa kuuttakymppiä isommalla tiellä sellaisella säällä ja pelotti, että auto karkaa käsistä vesiurissa! No, vesisade tuotti sitten kuitenkin jonkinlaista onnea ja kolmannella kerralla viimeinkin ajolupa ja kortti irtosi. Olinpas sitä kyllä iloista tyttöä ja heti työkaverille piti asiasta iloita, joka tuli minua autokoululta hakemaan!


huonokuskiko3
huonokuskiko4

Tuolloin kortin saadessani olin vielä hyvinkin kesätöissä ja työpaikka sijaitsi kauempana keskustasta. Sinne sainkin kortin saamisen jälkeen lähes joka päivä ajaa ja ajamallahan sitä oppii varmemmaksi kuskiksi. Oli aivan mahtavaa, että heti kortin saamisen jälkeen sain ajaa niin paljon ja opetella sitä, että on oikeasti aivan yksin vastuussa sellaisesta metallikasasta eikä kukaan ole auttamassa omilla polkimillaan, jos jotain sattuu.


Hyväksi kuskiksi en itseäni kuitenkaan kutsuisi. Olen hyvin arka ja vältän mahdollisimman paljon sellaisia paikkoja, joissa voi tulla mäkilähtö. Tietenkin sitäkin vain oppisi tekemällä, mutta kaikista pahin on se tunne, kun auto sammuu ja takanasi on joku toinen odottamassa. Tykkään myös kaikista eniten ajaa yksin, koska silloin olen periaatteessa vastuussa vain itsestäni. Aika harvoin olen vapaaehtoisesti lähtenyt ajamaan niin, että joku toinen on kyydissä, koska silloin on niin kova vastuu toisesta ihmisestä. Kova itsesuojeluvaistoni puskee siis esille myös tässä ajohommassa.


huonokuskiko5

Nämä hylätyt inssit kuitenkin opettivat hyvin arvokkaita asioita. Ajotunneilla ei esimerkiksi ikinä osunut vastaan tilannetta, jossa en olisikaan huomannut jalankulkijaa suojatiellä. Kun tämä asia tapahtui inssissä ja turvallisesti niin, että toisella oli vielä polkimet hallussaan, opin tarkkailemaan suojateitä vielä entistä tarkemmin. Nykyään aina kun menen suojatielle, tarkistan sen reunat monta kertaa ja vielä tunnollisesti kuolleen kulmankin, koska nyt vain minä olen vastuussa siitä että auto pysähtyy. Peruuttamista parkkiin kuitenkin vältän, koska peilien kautta hahmottaminen on minulle tosi hankalaa ja oman diagnoosini mukaan minulla on muutenkin vaikeuksia avaruudellisen hahmottamisen kanssa. Mielelläni parkkeeraan siis sellaisiin paikkoihin, mistä pääsee nokka edellä pois.


Loppujen lopuksi kolmesta inssikerrasta oli vain hyötyä oppimisen kannalta ja niistä sai paljon lisää ajokokemusta. Oli myös hyvä huomata, että hylkääminen ei johda maailmanloppuun vaan kaikki jatkuu ihan entiseen malliin, vaikka korttia ei heti saisikaan. Tämä pätee ihan kaikkiin muihinkin osa-alueisiin elämässä: kannattaa vain yrittää uudelleen, jos heti ei onnistu!


Onko sinulla ajokortti ja kuinka monta inssikertaa sen saamiseen meni?

20.10.2019

Nämä asiat ärsyttävät juuri nyt

Koska kaikki ei ole aina niin positiivista ja ruusuilla tanssimista, niin tällä kertaa jaan joitain juuri nyt ärsyttäviä asioita. Pystytkö sinä samaistumaan näihin kohtiin? Entä mikä sinua ärsyttää juuri nyt?


ärsyttävätasiat2

- Se, ettei vielä ole joulu: tekisi jo niin kamalasti mieli kuunnella joululauluja ja vain nauttia joulun tunnelmasta, mutta näitä aion (tai ainakin yritän) pantata marraskuun loppupuolelle asti.


- Väärä unirytmi. Olisi ihanaa mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aikaisin aamulla, mutta nyt kun saan pääasiassa itse päättää aikatauluistani, niin nukkumaan meneminen venyy aika lailla.


- Harmaat, lumiset päivät. Ei lumessakaan mitään vikaa ole silloin, kun paistaa aurinko, mutta kun on pilvinen päivä, niin koko päivä on aika ankea.


ärsyttävätasiat1
ärsyttävätasiat5
- Roskien vienti. Ne vain aina unohtuvat ja sitten on ärsyttävää tunkea roskia jo täyteen roskikseen!


- Youtuben mainokset, joita tulee parhaimmillaan useampikin peräkkäin.

- Asunnon valtaava savunhaju, kun sytyttää tai sammuttaa kynttilöitä.

ärsyttävätasiat3

- Kun korvat jäätyvät ilman pipoa mutta sitten pipon kanssa tulee kuuma. Kummin päin tässä nyt sitten olisi?

- Kylmyyden takia kuivuva iho ja huulet. En kyllä muista, olisiko ihoni ikinä ollut näin kuiva mitä nyt!

- Jatkuva herkkuhimo. Koko ajan tekisi mieli jotain suklaista, varsinkin kun kauppojen hyllyt notkuvat jo kaikkia uusia ja vanhoja jouluherkkuja.

- Lattia, joka likastuu heti kun on siivonnut. En ymmärrä, mistä kaikki roskat vain ilmestyvät, mutta imuroida pitäisi varmaan melkein joka päivä.

ärsyttävätasiat4

Jotta päiväsi ei menisi näistä pilalle, käyhän lukemassa seuraavat positiivisuuspostaukset!

10 x positiiviset asiat

9 syytä hymyillä

13.10.2019

Pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri minulle

Jotkut saattavat tietää, että olen pitänyt Instagramissa blogilleni erillistä tiliä @mahdollisestiehka_blogi, ja henkilökohtaisella tililläni @siniriekki en ole jakanut oikeastaan minkäänlaista sisältöä blogiin liittyen bion linkkiä lukuunottamatta. Tämä on johtunut niinkin pienestä syystä kuin siitä, että asun hyvin pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. En halunnut esimerkiksi koulussa kaikkien heti tietävän minusta, että ''aha, tuo on se joka kirjoittaa sitä blogia'' vaan halusin periaattessa pitää asian itselläni (mikä on tietenkin outo ajattelutapa, koska onhan tämä harrastus aika julkista).


Kuitenkin nyt kun vietän välivuotta eikä perinteinen koulunkäynti ole enää osa arkeani, on erillinen tili blogille alkanut tuntua turhalta. Siellä on kuitenkin vähemmän seuraajia eikä sitä kautta ole tullut kovinkaan huimasti lukijoita tänne päin. Eikä sen sisältökään ole oikeastaan ollut muuta kuin vain uusista postauksista ilmoittamista. Nyt olenkin siis päättänyt lopettaa sen erillisen tilin päivittämisen ja siirtää blogiasiat myös henkilökohtaiselle tililleni. Tämä tuntuu varmasti monesta hyvin pieneltä ja turhalta facepalm-asialta, mutta minua oikeasti jännittää. Tämä pienellä paikkakunnalla asuminen on vahva syy jännitykseen, mutta nyt olen päättänyt olla välittämättä asiasta. Mitään isoa numeroa en bloggaamisesta halua tehdä, mutta voihan sitä välillä mainita uudesta postauksesta. Tarkkasilmäisimmät ovatkin jo huomanneet uusimman postaukseni Instagramissa, jossa mainitsin jo uudesta postauksesta! Mitään kuittailuja ei siitä ole tullut, mutta voi kamala kuinka tuokin pieni lause jännitti!


Eli tämän postauksen tärkein pointti oli nyt se, että @mahdollisestiehka_blogi lopettaa ja @siniriekki jatkaa. Heräsikö sinulla joitain ajatuksia tästä muutoksesta?

24.9.2019

Mitä olen suunnitellut välivuodelle?

Kuten kesän aikana kerroin, tällä kertaa ei opiskelupaikkaa minulle napsahtanut. Nyt vietänkin siis välivuotta, jolle minulle ei ollut sen kummempia suunnitelmia. Edelleenkin suunnitelmat ovat aika lailla auki ja yllätyksille on tilaa, mutta joitain ideoita olen jo kehitellyt.


minä5
1. Vietän aikaa läheisten kanssa.

Koska muuttoa ei todennäköisesti ole tulossa, vietän aikaa läheisteni kanssa vielä kun asun heitä lähellä. Kun muutto tulee, muutan todennäköisesti monien satojen kilometrien päähän, joten tästä ajasta pitää ottaa mahdollisimman paljon irti.


2. Opiskelen avoimessa yliopistossa.

Tästäkin olen jo pari kertaa blogissa maininnut. Olen suunnitellut opiskelevani viestinnän perusopinnot, jotka käytyäni voin ensi keväänä hakea avoimen yliopiston väylän kautta opiskelemaan. Joissain kouluissa avoimen opinnot ovat suora väylä päästä sisälle, mutta Jyväskylässä ei oman ymmärrykseni mukaan ainakaan ole näin. Jännitettävää siis riittää.

minä9
3. Jatkan nuorisovaltuustossa.

Tarkoitukseni oli lopettaa nuorisovaltuustohommat kahden kauden jälkeen, mutta saahan siitä mukavaa tekemistä vuoden ajalle. Kaksi viime kautta olen toiminut tiedottajana ja edelleenkin ne hommat kiinnostaisivat kovasti.


4. Töiden tekoa, jos niitä on.

Töistä en ole ajatellut ottaa kamalaa stressiä. Kesätyöni viimeinen päivä oli eilen ja edessä päin on vielä joitain pikkuhommia samassa paikassa. Työasiat ovat kuitenkin vielä hyvin auki, joten saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.


farkku1
minä6
5. Rentoutumista.

Koko kesä ja alkusyksy meni aika lahjakkaasti töissä, joten rentoutumiselle pitää myös antaa tilaa. Käyn lenkeillä, yritän lukea kirjoja ahkerammin, katson sarjoja, nautin vapaasta... Saa nähdä, alkaako tämä vielä kyllästyttää vai saako rentoutua tarpeeksi ollenkaan!


minä4

Siinä oli pieniä suunnitelmia välivuoden ajaksi. Jos sinä vietät tai olet viettänyt välivuotta, mitä suunnitelmia sinulla on tai oli?

17.9.2019

Miniloma Rukalla

Heipat täältä mökiltä! Kolmen vapaapäivän kunniaksi tultiin Rukalle vuokratulle mökille viettämään pientä minilomaa. Eilen saavuttuamme tänne kävimme taloksi ja kävimme hieman Rukan keskustassa katselemassa paikkoja pitkästä aikaa. Tunturit ovat kyllä aina niin upean näköisiä, kun niin harvoin niitä näkee.


minilomarukalla1
minilomarukalla2

Tänään aamu alkoi runsaalla aamupalalla ja päivemmällä käytiin kävelemässä Posion puolella Riisitunturilla. Siis wau miten upeita maisemia sieltä ylhäältä avautui! Moni muukin oli tämän paikan bongannut parkkipaikan tilanpuutteesta päätellen, mutta kamala ruuhka ei reitillä silti ollut. Yksi geokätkö jäi kuitenkin ruuhkan takia löytämättä, mutta onneksi moni muu kätkö on tullut löydettya reissun aikana.


En ollut ennen tätä reissua kävellyt tunturin laelle, vaan Lapissa olen joskus monia vuosia sitten autolla mennyt tunturin päälle. Olisi aivan mahtavaa päästä pohjoisempanakin patikoimaan ihan ''kunnon'' tunturin päälle, esimerkiksi Saanan. Siellä olisi varmasti vielä karumpaa kauneutta ja maisemia luvassa!


minilomarukalla3
minilomarukalla4

Huomenna onkin sitten paluu takaisin kotiin ja miniloma päättyy siihen. Tuli kyllä tarpeeseen edes tällainen pieni irtiotto arjesta ja tutuista seuduista! Torstaina onkin sitten vielä pieni paluu töihin, sillä ensi viikolla on jo luvassa viimeinen työpäivä. Sinne se kesäkin sitten äkkiä meni, mutta syksykin on oikein mukava vuodenaika.


minilomarukalla5

Seuraavaksi lähdenkin vielä nauttimaan vapaaillasta saunomisen sekä herkuttelun merkeissä. Hyvää loppuiltaa sinullekin siellä!


Oletko sinä viettänyt viime aikoina minilomaa?

28.6.2019

Kun opiskelupaikkaa ei tulekaan

Eilen töiden jälkeen menin kovan jännityksen saattelemana tarkistamaan ties monennettako kertaa, onko Opintopolkuun tullut jo tieto opiskelupaikan saannista. Ja sinnehän se oli tullut, mutta yllätys ei ollut kovin mieluinen...


IMG_20190628_112427133
IMG_20190628_112432048


Paras tulos oli 27. varasija, ja sisään pääsemiseen jokaisen valitun pitäisi perua osallistumisensa sekä monen varasijalla olevankin. Voikin siis jo aika varmasti sanoa, että tänä syksynä en tule aloittamaan yliopistossa opiskelua. Aika monet kyyneleet tuli tirautettua, vaikka olinkin tietoinen, että loppujen lopuksi hyvin pieni osa pääsee heti opiskelemaan. Tietenkin olin toivonut, että pääsisin opiskelemaan, kun olin kerta hakemuksenkin lähettänyt ja käynyt kaikissa pääsykokeissa. Tällä kertaa kuitenkin kävi näin, eikä asialle voi enää mitään.


Eilisen illan sekä tämän aamupäivän olenkin tutkinut avointa yliopistoa. Ajattelin siellä opiskelun maksavan aivan maltaita, mutta itse asiassa perusopinnot ovatkin paljon halvemmat kuin olin ajatellut. Minulla on jo kova hinku opiskella, joten ehkä välivuotena tulen käymään viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa ja ehkä historiaakin. Parasta on, että avoimessa voi opiskella myös etänä netin välityksellä, joten muutto ei ole pakollinen. Tosiaan, muutto Jyväskyläänkin nyt sitten lykkääntyy, sillä en tule ainakaan mitään opintotukea saamaan. Jään siis vielä asumaan tänne, mutta saa nähdä, mitä kaikkea tuleva välivuosi tuo tullessaan. Vuoden päästä voin olla aivan missä vain.



IMG_20190628_112515231
IMG_20190628_112455592

Vieläkin itkettää tätä kirjoittaessani, koska totta kai pettymys on suuri. Tästä on kuitenkin suunta vain ylöspäin ja tekemistä riittää niin kesätöiden kuin autokoulunkin kanssa.


Miten sinulle kävi yhteishaussa, mikäli hait siinä? Miten sinä vietit välivuoden?