Pientä joulufiilistelyä ja reissu Helsinkiin // puhelinkuvia

1. Ihan ensimmäiseksi on pakko suositella tätä mahtavaa pesuainetta, millä saa helposti peilit putipuhtaaksi! Tiedäthän sen, kun peiliin jää inhottavat läikät märällä luutulla pyyhkiessä? Kun käyttää tätä pelkän veden sijaan, tulee kyllä siistiä.

2. Ihanaa käpertyä iltaisin sohvannurkkaan kynttilöiden palaessa pimeyden kunniaksi. BB:kin kerkesi jo loppua, mutta onneksi on myös muuta katsottavaa.

3. Ihan superhyvää pizzaa, nam!

4. Luin lokakuussa Rupi Kaurin runokirjan Aurinko ja hänen kukkansa, ja tämä runo nousi omaksi suosikikseni. Lisää kirjasta sekä muista lokakuussa lukemistani kirjoista voit lukea tästä postauksesta.

1. Sain palautettua ensimmäisen oppimistehtäväni avoimen yliopiston opintojaksoa varten ja ai että se olikin jännittävää! Avoimessa opiskelu on kyllä tosi itsenäistä, vaikka tuohon ensimmäiseen opintojaksoon kuuluikin yksi etäluento netin kautta. Oppimistehtävä oli myös aika vaativa, sillä aineistona piti heti käyttää kahta kokonaista kirjaa sekä yhtä lehtiartikkelia entisen kahden artikkelin sijaan. No, siitäkin selvittiin!

2. Pitkästä aikaa tuli käytyä yhdessä paikallisessa kahvilassa ja oli muuten hyvä leivos! Samalla kahvihetkellä myös päätettiin, että lähdetään pienelle kotimaanreissulle.

3. Elämäni ensimmäiset halloweenjuhlat olivat kyllä niin kivat! Ajanviettoa kavereiden kanssa sekä ihanat tarjottavat olivat kohdallaan.

4. Mikä voisi lauantaina ollakaan parempaa, kuin saada sekä tuoreita sämpylöitä että joulutorttuja?

1. Tämä aamupala on nautittu jo Helsingissä. Tilasimme matkakumppanini kanssa aamupalan Woltista Sis. Deli + Café -nimisestä paikasta ja oli kyllä luksusta saada aamupala (melkein) suoraan ovelle! Itse söin tuollaisen mozzarella-tomaattisämpylän sekä pienen tuorepuuron, ja ne olivat kyllä tosi hyviä.

2. Perinteisiä turistikohteita ihmettelemässä. Tuomiokirkko on aina yhtä upean näköinen, kun ei siihen täältä kaukaa käsin kerkeä kyllästyä! Jos haluat lukea lisää mietteitäni Helsingistä ja siellä vallitsevasta kiireestä, klikkaa tästä.

3. Annoin itselleni luvan koristella kuusen jo marraskuun puolella, vaikka olinkin etukäteen toitottanutkin odottavani ainakin joulukuun alkuun. Uusien koristeiden odotellessa kuusen vieressä en kuitenkaan millään malttanut odottaa, joten oli pakko päästä jo koristelemaan se! Pian onkin jo joulukuu, joten täällä blogissakin pääsee ihan huolella nautiskelemaan joulusta ;)

4. Ei nyt ihan varsinaisesti synttäriaterialla, sillä suurin syy tänne menoon oli ihan vain nälkä, mutta oli kyllä hyvää!



1. Kuvateksti kertoo kaiken. Eihän joulun odotus olisi mitään ilman kalenteria! Tänä vuonna ensimmäistä kertaa testissä Dumlen kalenteri (ja joulukalentereitahan ei sitten saa etukäteen availla!!).

2. Viimeisessä puhelinkuvassa päästäänkin jo niin lähelle nykyaikaa kuin tähän iltapäivään. Sain toisen oppimistehtäväni valmiiksi ja myöskin lähetettyä sen, mutta lopussa tuli kyllä ihmeteltyä tuota suurta sanamäärää. Ikinä ennen en ole noin pitkää tekstiä suoltanut, mutta tehtävänannon ollessa laaja ja jo vaatiessaankin melkein yhdeksää sivua tekstiä sain sen kasattua. Ja nyt on sitten hyvä fiilis ja voi odotella seuraavia avoimen yliopiston tehtäviä sitten ensi vuonna!

Tällaista arki on ollut tähän mennessä. Välivuodessa on kyllä se hyvä puoli, että viikonpäivällä ei ole enää oikeastaan merkitystä sen suhteen, mitä haluaa milloinkin tehdä. Esimerkiksi silloin, kun arkipäivät oli poikkeuksetta koulussa, viikonloppua odotti aina hullun kiilto silmissä ja maanantai oli viikon ankein päivä. Nyt on kuitenkin jo huomannut, kuinka outoa on pitää joitain viikonpäiviä huonompina ja parempina kuin toisia, koska joka päivä voi tehdä jotain kivaa ja ei niin kivaa. Toivottavasti tällainen asenne pysyisi mukana koko loppuelämän, koska elämästä voi hyvinkin nauttia myös muulloinkin kuin viikonloppuna!

Minkälaista sinun arkesi  on ollut, rentoa, vaihtelevaa, opiskeluntäyteistä vai jotain ihan muuta?

Viimeksi minä...

Viimeksi minä...

ilahduin eilisestä tortillayllätyksestä. Kiitos kovasti ♥

päätin kirjoittaa tämän postauksen. Tekikin jo mieli päästä taas kirjoittamaan!

nauroin yhden sarjan jaksolle, jota katsoin viime yönä. Uni ei meinannut millään tulla silmään eikä kirjankaan lukeminen oikein maittanut, joten suosituksien vastaisesti päädyin sitten puhelimelle.

kokeilin jotain uutta, kun sovitin vaatekaupassa villapaitaa, josta en olisi ikinä voinut kuvitella tykkääväni. Kyseessä oli iso, pitkäkauluksinen villapaita vetoketjulla ja tykästyin siihen niin kovasti, että se lähtikin mukaan. Ovatko ostospostaukset muuten enää mielenkiintoista luettavaa vai ovatko ne jo mennyttä aikaa?

innostuin Pyhimyksen kahdesta uudesta biisistä. Molemmat ovat niin hyviä, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan ne molemmat!

inspiroiduin Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmästä ja päätin koristella kuuseni jo tänään. Pian alankin hommailemaan sen parissa, vaikka ehkä vähän aikaista vielä onkin!

Mistä sinä ilahduit viimeksi? Tänään täytän myös 19 vuotta, mikä tuntuu tosi hassulta! Oma ajanlaskuni on jäänyt viiteentoista vuoteen, joten onhan tämä aika hurjaa. Siltikin hyvää synttäriä minulle!

Helsinki on kiireisten ihmisten kaupunki

Lähdin kaverini kanssa tiistaina käymään Helsingissä. En jaksa edes muistaa, kuinka monta vuotta edellisestä kunnon käynnistäni Helsingissä on, vaikka sukulaisiani asuu siellä päin aika montakin. Erittäin ex tempore tämäkin reissu oli, mutta airbnb-asunto yllätti positiivisesti sekä kulkeminen junalla sekä raitiovaunulla oli onneksi yllättävän helppoa. Kampin ja Forumin väliä tuli kyllä sahattua aika paljon edestakaisin, mutta näiden lisäksi kävimme myös tutustumassa Kiasmaan ja Triplaan. Tosi mahtava reissu kaiken kaikkiaan ja neljä päivää kului tosi nopeasti, vieläkin olisi voinut edes päiväksi jäädä paikan päälle! Myös monia julkisuudesta tuttuja henkilöitä asteli vastaan, esimerkiksi Love Islandin Juho sekä Anssi Kela. Kyllä kannatti pitää silmät auki!

Parin päivän aikana kerkesi myös pistämään muutamia asioita merkille helsinkiläisistä tai ainakin pääkaupunkiseutulaisista ihmisistä. Eniten silmään pisti ihan jatkuva kiire joka paikkaan. Vaikka ratikoita kulkee ihan vain parin minuutin välein, niin silti ihmisillä oli aivan pakko juosta kamalaa kyytiä, jos yksi ratikka meinasi lähteä silmien edestä. Jalankulkijoiden valojen muuttumista vihreäksi ei voinut odottaa paria sekuntia, vaan oli pakko kävellä punaisia päin. Vaikka itsellä ei ollut mitään aikatauluja eikä kiire yhtään minnekään, sellainen kiireen ja stressin tuntu valtasi kuitenkin omankin mielen, kun kulki kiireisten ihmisten virrassa eteenpäin. Joka päivä kuului ainakin pari kertaa, kun autot tööttäilivät toisilleen, jos edessä oleva ei tajunnut lähteä liikkeelle heti valojen vaihtuessa vihreäksi. Aika stressaavaahan se oli varsinkin kun on tottunut paljon rauhallisempaan menoon omassa kotipaikassa, mutta on toki mielenkiintoista kokea hetki tällaista toisenlaista arkea.

Mitään hermolomaa ei Helsinkiin kyllä voi lähteä viettämään, mutta on Helsingissä toki hyviäkin puolia: toimiva julkinen liikenne jota ei tarvitse paljoa odotella, kauniit rakennukset, eri kulttuureista tulevat ihmiset sekä laaja valikoima erilaisia kauppoja. Onhan se aikamoinen karkkikauppa tytölle, jolle Tokmannilla käynti on paras shoppailumahdollisuus omalla kotipaikkakunnalla!

Mitä mieltä sinä olet Helsingistä? Voitko rentoutua siellä vai valtaako sinutkin kova kiireen tuntu?

 

Lokakuun luetut kirjat

Vuotta 2019 on enää vain kaksi kuukautta jäljellä, hui miten outoa ajatella! Oma ajanlaskuni on jäänyt varmaan vuoteen 2015, joten ei tätä vuosien vaihtumista enää oikein edes sisäistä. Lokakuussa pääsin kunnolla opiskelemaan avoimessa yliopistossa ja ensimmäisen opintojakson tehtävänkin sain jo tehtyä. Hyvin haastavaa se opiskelu kuitenkin on ja tämä ensimmäinen opintojakso tuntui menevän vähän huterasti, mutta suunta on tästä ainakin ylöspäin eikä alas. Pari kirjaa sain lokakuussa myös luettua, joten nyt niiden kimppuun!

Jan-Philipp Sendker - Sydämenlyönneissä ikuisuus

Julia Winin isä Tin Win katoaa ja hän päättää lähteä etsimään isäänsä tämän kotimaastaan Burmasta. Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisistä elinvuosista, mutta Burmassa nämäkin vuodet alkavat aueta ja suuria yllätyksiä on tiedossa. Miksi isä jätti perheensä ja palasi Burmaan, mikä häntä siellä odotti?

Niin ihanaa kerrontaa ja sujuvaa tekstiä, tätä oli niin mukava lukea! Jälleen yksi sellainen kirja, jota ei malta laskea käsistään. Juoni on myös niin kiehtova ja erikoinen, että Tin Winin menneisyydestä haluaa tietää aina vain enemmän. Romantiikkaa ja surua löytyy molempia tästä kirjasta!

Sofi Oksanen - Koirapuisto

Tässä kirjassa liikutaan kahdessa eri ajassa: nykypäivän Helsingissä ja menneessä ajassa Ukrainassa. Kirjassa seurataan hedelmöitysbisnestä, sitä mitä se vaatii ja kuinka se vaikuttaa kaltoinkohdeltuihin munasolunluovuttajiin. Tapahtumat siirtyvät nykyaikaan helsinkiläisessä koirapuistossa, jossa penkeillä perheitä tarkkailevat naiset eivät ehkä olekaan vain viattomia ohikulkijoita...

Olen aiemmin vältellyt Oksasen kirjoja siinä pelossa, että ne olisivat kamalan vaikeaa luettavaa. Tämän kirjan juoni pisti kuitenkin silmään ja onneksi pistikin, oli sen verran hyvä kirja! Tapahtumissa pysyi hyvin mukana, vaikka tapahtumat liikkuvatkin eri aikakausilla. Kirja sisältää jännittäviä tilanteita sekä kuvauksia ihmismielestä. Ainakaan tätä kirjaa ei tarvitse pelätä, oli oikein miellyttävää luettavaa!

Rupi Kaur - Aurinko ja hänen kukkansa

Tämä runokirja on jatkoa Kaurin edellisille teokselle Maitoa ja hunajaa. Rakkauden ja surun lisäksi runoissa käsitellään muun muassa maahanmuuttoa.

Sain kyllä kauan odottaa, että sain tämän kirjan kirjastosta käsiini! Tykkäsin jälleen Kaurin runoista erittäin paljon. Vaikka kaikki runot eivät samaistumista aiheuttaneet, kuten esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvät runot, oli silti kiinnostavaa runojen kautta kokea, miltä maahanmuuttajasta tuntuu. Oman suosikkini kirjan runoista voisinkin jakaa tässä:

olemme tehneet kuolemaa

siitä asti kun tulimme tänne

ja unohtaneet nauttia maisemista

-eletään täysillä

Näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää lokakuun kirjapostaus. Oletko sinä lukenut jonkun näistä kirjoista?

Inssi läpi kolmannella - huono kuskiko?

Nyt on ajokortti ollut minullakin taskussa reilut kolmisen kuukautta ja olen rauhassa saanut sulatella sitä, kun inssi ei mennytkään ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan yrittämällä läpi. Lähes jokainen tuttuni on saanut kortin heti ensimmäisellä ajokoekerralla tai enintään toisella, mutta mitä sitten, kun itselläni meni siihen jopa kolme kertaa?

Käydään ensin läpi se, mikä meni ensimmäisissä insseissä pieleen. Aivan ensimmäisellä kerralla minua jännitti aivan kamalasti: viimeinen ajotuntini oli saman päivän aamuna ja minun piti herätä jo kuudelta sen takia, joten kovin hyvin en ollut saanut nukuttuakaan.

Vähien yöunien lisäksi tämä viimeinen ajotunti ei mennyt oikein nappiin, vaan juuri suurimmassa heikkoudessani eli peruuttamisessa tuli ongelmia. Kamalan jännityksen ja kovin huonon luottamuksen kanssa menin sitten inssiin ja eihän se hyvin mennyt. Ja arvaa mistä tämä johtui. No peruuttamisesta tietenkin! Minulla tapahtui virhe etäisyyksien arvioinnissa, koska minun oli määrä peruuttaa kahden auton väliin ja jotenkin menin harhaan etäisyyksien kanssa ja meinasin kolhaista toista autoa, jolloin tutkinnon vastaanottaja joutui painamaan oman kytkimensä pohjaan. Niille tiedoksi jotka eivät tiedä, niin jos tutkinnon vastaanottaja joutuu käyttämään omia polkimiaan inssin aikana, se tarkoittaa suoraan hylättyä. Tämän jälkeen tiesin pelin olevan menetetty ja koska ajatukset eivät oikein enää olleet kasassa, niin tämän jälkeen sattui myös joitain ajojärjestysvirheitä. Onneksi vaaratilanteilta vältyttiin silti.

Toisella kerralla jännitti jo selvästi vähemmän, sillä tiesin, ettei ole maailmanloppu, vaikka inssi ei menisikään läpi. Tämä toinen kerta menikin jo oikein mukavasti ja jopa peruuttaminen onnistui! Mutta sitten jo inssin alkupuolella sattui virhe, joka johti hylkäämiseen. Olin juuri saanut inssin vastaanottajalta ohjeet siitä, minne pitää ajaa seuraavaksi ja jäin miettimään ajoreittiä. Tietenkin juuri silloin ajan suojatien yli ja suojatielle on juuri tulossa jalankulkija. Tutkinnon vastaanottaja vetäisee jarrut pohjaan ja ensimmäinen ajatukseni on, että nyt meni auto rikki kun ihan noin vain pysähtyy. En siis tässä vaiheessa ollenkaan huomannut tätä jalankulkijaa. Kun hän tulee näköpiiriini tuulilasin reunan takaa, tajuan mistä jarrutus johtui ja tajuan, että nyt tämäkin oli sitten tässä. Kysyin vielä nolona tältä tutkinnon vastaanottajalta, että jatkanko silti inssin loppuun asti, koska olimme vielä hyvin alkupuolella ajokoetta. No, se jatkettiin loppuun asti ja kyllä harmitti, kun loppuinssin aikana ei sattunut mitään virheitä.

No, kolmas kerta sitten lopulta toden sanoi! Kolmannella kerralla minua ei jännittänyt enää oikeastaan ollenkaan, koska tiesin jo miltä tuntuu, kun korttia ei vain saakaan. Mutta tälle päivälle sattui aivan kamala rankkasade enkä ollut ennen edes ajanut sellaisella säällä, joten hieman mietitytti miten siinä käy. Kyllä tuntui hurjalta ajaa jopa kuuttakymppiä isommalla tiellä sellaisella säällä ja pelotti, että auto karkaa käsistä vesiurissa! No, vesisade tuotti sitten kuitenkin jonkinlaista onnea ja kolmannella kerralla viimeinkin ajolupa ja kortti irtosi. Olinpas sitä kyllä iloista tyttöä ja heti työkaverille piti asiasta iloita, joka tuli minua autokoululta hakemaan!

Tuolloin kortin saadessani olin vielä hyvinkin kesätöissä ja työpaikka sijaitsi kauempana keskustasta. Sinne sainkin kortin saamisen jälkeen lähes joka päivä ajaa ja ajamallahan sitä oppii varmemmaksi kuskiksi. Oli aivan mahtavaa, että heti kortin saamisen jälkeen sain ajaa niin paljon ja opetella sitä, että on oikeasti aivan yksin vastuussa sellaisesta metallikasasta eikä kukaan ole auttamassa omilla polkimillaan, jos jotain sattuu.

Hyväksi kuskiksi en itseäni kuitenkaan kutsuisi. Olen hyvin arka ja vältän mahdollisimman paljon sellaisia paikkoja, joissa voi tulla mäkilähtö. Tietenkin sitäkin vain oppisi tekemällä, mutta kaikista pahin on se tunne, kun auto sammuu ja takanasi on joku toinen odottamassa. Tykkään myös kaikista eniten ajaa yksin, koska silloin olen periaatteessa vastuussa vain itsestäni. Aika harvoin olen vapaaehtoisesti lähtenyt ajamaan niin, että joku toinen on kyydissä, koska silloin on niin kova vastuu toisesta ihmisestä. Kova itsesuojeluvaistoni puskee siis esille myös tässä ajohommassa.

Nämä hylätyt inssit kuitenkin opettivat hyvin arvokkaita asioita. Ajotunneilla ei esimerkiksi ikinä osunut vastaan tilannetta, jossa en olisikaan huomannut jalankulkijaa suojatiellä. Kun tämä asia tapahtui inssissä ja turvallisesti niin, että toisella oli vielä polkimet hallussaan, opin tarkkailemaan suojateitä vielä entistä tarkemmin. Nykyään aina kun menen suojatielle, tarkistan sen reunat monta kertaa ja vielä tunnollisesti kuolleen kulmankin, koska nyt vain minä olen vastuussa siitä että auto pysähtyy. Peruuttamista parkkiin kuitenkin vältän, koska peilien kautta hahmottaminen on minulle tosi hankalaa ja oman diagnoosini mukaan minulla on muutenkin vaikeuksia avaruudellisen hahmottamisen kanssa. Mielelläni parkkeeraan siis sellaisiin paikkoihin, mistä pääsee nokka edellä pois.

Loppujen lopuksi kolmesta inssikerrasta oli vain hyötyä oppimisen kannalta ja niistä sai paljon lisää ajokokemusta. Oli myös hyvä huomata, että hylkääminen ei johda maailmanloppuun vaan kaikki jatkuu ihan entiseen malliin, vaikka korttia ei heti saisikaan. Tämä pätee ihan kaikkiin muihinkin osa-alueisiin elämässä: kannattaa vain yrittää uudelleen, jos heti ei onnistu!

Onko sinulla ajokortti ja kuinka monta inssikertaa sen saamiseen meni?

Nämä asiat ärsyttävät juuri nyt

Koska kaikki ei ole aina niin positiivista ja ruusuilla tanssimista, niin tällä kertaa jaan joitain juuri nyt ärsyttäviä asioita. Pystytkö sinä samaistumaan näihin kohtiin? Entä mikä sinua ärsyttää juuri nyt?

- Se, ettei vielä ole joulu: tekisi jo niin kamalasti mieli kuunnella joululauluja ja vain nauttia joulun tunnelmasta, mutta näitä aion (tai ainakin yritän) pantata marraskuun loppupuolelle asti.

- Väärä unirytmi. Olisi ihanaa mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aikaisin aamulla, mutta nyt kun saan pääasiassa itse päättää aikatauluistani, niin nukkumaan meneminen venyy aika lailla.

- Harmaat, lumiset päivät. Ei lumessakaan mitään vikaa ole silloin, kun paistaa aurinko, mutta kun on pilvinen päivä, niin koko päivä on aika ankea.

- Roskien vienti. Ne vain aina unohtuvat ja sitten on ärsyttävää tunkea roskia jo täyteen roskikseen!

- Youtuben mainokset, joita tulee parhaimmillaan useampikin peräkkäin.

- Asunnon valtaava savunhaju, kun sytyttää tai sammuttaa kynttilöitä.



- Kun korvat jäätyvät ilman pipoa mutta sitten pipon kanssa tulee kuuma. Kummin päin tässä nyt sitten olisi?

- Kylmyyden takia kuivuva iho ja huulet. En kyllä muista, olisiko ihoni ikinä ollut näin kuiva mitä nyt!

- Jatkuva herkkuhimo. Koko ajan tekisi mieli jotain suklaista, varsinkin kun kauppojen hyllyt notkuvat jo kaikkia uusia ja vanhoja jouluherkkuja.

- Lattia, joka likastuu heti kun on siivonnut. En ymmärrä, mistä kaikki roskat vain ilmestyvät, mutta imuroida pitäisi varmaan melkein joka päivä.



Jotta päiväsi ei menisi näistä pilalle, käyhän lukemassa seuraavat positiivisuuspostaukset!

10 x positiiviset asiat

9 syytä hymyillä

Pala arkeani // puhelinkuvia

1. Jes, Love Island Suomen toinen tuotantokausi! Pian sekin on jo lopussa, mutta onneksi ensi viikolla alkaa UK-versio.

2. Nam tämä oli niin hyvää! Nyt tuntuu tulleen tosi paljon uutuusherkkuja ja tokihan olen ollut niistä innoissani.

3. Vielä kun ulkona oli niin lämmin illallakin, että siellä pystyi ihan viettämään aikaa...

4. Oltiin ystävän kanssa etsimässä geokätköjä ja satuimme ihanalle sillalle auringonlaskun aikaan!



1. Selfie time, en edes muista koko tilannetta.

2. Tämä ruokaepisodi oli kyllä kamala tilanne: heti kun sain ruuat kaadettua, tuli asiakas. Heitin essun pöydälle ruuan päälle, ettei kukaan vain huomaisi mitään. Onneksi taisin selvitä muutamasta kohtaamisesta ilman kiinnijäämistä! Lisäksi onnistuin samana päivänä kaatamaan taikinaa päälleni.

3. Käytiin minilomalla Rukalla. Oli tosi kivaa!

4. Taiteiden yö tuli jälleen tänä syksynä ja siellä oli ihana pieni pop-up -kahvila. Tuo porkkanapiirakka oli täydellistä!



1. Tuntui kyllä hassulta, kun melkein jokapäiväinen työ tuli päätökseensä! Ja tuo työautokin alkoi olla jo niin tuttu väline, että on jo vähän ikävä.

2. parit ihanat korvikset ja maksoivat yhteensä vain kuusi euroa! Olen kyllä kovasti tykännyt, koko ajan ovat jommat kummat noista timanteista olleet korvissa.

3. Heti seuraavana päivänä töiden loppumisesta tuli se kuuluisa syysflunssa. Vieläkin parantelen nuhaa.

4. Nuorisovaltuuston uuden kauden ensimmäinen kokous venyi kolmetuntiseksi. Ja minusta tuli tiedotusvastaava!



1. Syksyfiilistelyä. Nyt tänne satoi jo lumi, eikä värejä kauheasti näykään.

2. Olen tykästynyt kovasti hävikkiruokakauppoihin ja tämän sentin mutakakun tilasin Fiksuruoalta. Niin helppoa, kun kasan ruokaa saa yhdessä paketissa ja tuntuvasti halvemmalla kuin normaalista kaupasta!

3. Ihana sinä on niin ihana paketti! Tästä syyskuun boksista voit lukea tästä postauksesta.



1. Arnoldsin donitsit = ♥

2. Olin jo heti tämän ilmestymisestä asti halunnut nähdä A Star Is Bornin ja voi että oli iloinen yllätys, kun se tuli Netflixiin! Ja olihan se hyvä!

 

Sellaista arkea nyt tähän palaan. Mitä sinulle kuuluu ja onko siellä jo satanut lumi?

Syyskuun luetut kirjat

Maanantai on hyvä aloittaa muistelemalla, mitkä kirjat syyskuussa sai luetuksi. Saldo jäi edelleen harmillisen pieneksi, mutta laatu korvaa tässä tapauksessa ehdottomasti määrän!

Yuval Noah Harari - 21 oppituntia maailman tilasta

Kirjassa Harari kuvailee sitä, minkälainen nykymaailma on ja mihin se voi mahdollisesti tulevaisuudessa johtaa. Pääpaino on kuitenkin nykyajan menossa. Harari pohtii nykyajan suurimpia ongelmia ja sitä, miten voimme mukautua tähän ajanjaksoon, kun emme edes tiedä, minkälaiseen suuntaan se on menossa.

Kirja jatkaa Hararille ominaista pohdiskelevaa tyyliä ja kirjassa tehdään jälleen hienoja oivalluksia. Se saa myös ajattelemaan asioita uudella tavalla sekä tarjoaa mietittävää vielä pitkälle lukemisen jälkeenkin. Suosittelen, jos haluat vähän ''järkevämpää'' lukemista hömpän keskelle!

Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Kirjan päähenkilö on Eleanor Oliphant, jonka elämä ei ole tavallisen kolmekymppisen elämää ystävineen ja shamppanjalaseineen. Oikeasti hän on yksinäinen, jonka elämä pyörii vain töiden ja jokakeskiviikkoisten puheluiden äidille ympärillä. Lisäksi hänen äitinsä on syy, minkä takia Eleanorilla on hurjat arvet kasvoissaan eikä hänellä ole sosiaalisia suhteita. Mikä selittää tämän ja saako Eleanor napattua itselleen komean laulajan, johon Eleanor on vähän ihastunut netin syövereissä?

Tosi mielenkiintoinen ja erilainen juoni, jossa elämä ei ole ruusuilla tanssimista kuten kolmekymppisillä stereotyyppisesti ajattelisi olevan! Kirjan mutkikas äiti-tytär-suhde on mielenkiintoinen ja jännittävä mauste koko kirjan läpi, ja siitä haluaisi kuulla koko ajan lisää. Tämänkin kirjan juonta on tosi vaikea tiivistää pieneen esittelyyn, sillä kirjassa tapahtuu yllättävän paljon. Tätä lukee mielellään mihin aikaan päivästä tahansa!

Oletko sinä lukenut hyviä kirjoja tässä kuussa?

Mitä olen suunnitellut välivuodelle?

Kuten kesän aikana kerroin, tällä kertaa ei opiskelupaikkaa minulle napsahtanut. Nyt vietänkin siis välivuotta, jolle minulle ei ollut sen kummempia suunnitelmia. Edelleenkin suunnitelmat ovat aika lailla auki ja yllätyksille on tilaa, mutta joitain ideoita olen jo kehitellyt.

1. Vietän aikaa läheisten kanssa.

Koska muuttoa ei todennäköisesti ole tulossa, vietän aikaa läheisteni kanssa vielä kun asun heitä lähellä. Kun muutto tulee, muutan todennäköisesti monien satojen kilometrien päähän, joten tästä ajasta pitää ottaa mahdollisimman paljon irti.

2. Opiskelen avoimessa yliopistossa.

Tästäkin olen jo pari kertaa blogissa maininnut. Olen suunnitellut opiskelevani viestinnän perusopinnot, jotka käytyäni voin ensi keväänä hakea avoimen yliopiston väylän kautta opiskelemaan. Joissain kouluissa avoimen opinnot ovat suora väylä päästä sisälle, mutta Jyväskylässä ei oman ymmärrykseni mukaan ainakaan ole näin. Jännitettävää siis riittää.


3. Jatkan nuorisovaltuustossa.

Tarkoitukseni oli lopettaa nuorisovaltuustohommat kahden kauden jälkeen, mutta saahan siitä mukavaa tekemistä vuoden ajalle. Kaksi viime kautta olen toiminut tiedottajana ja edelleenkin ne hommat kiinnostaisivat kovasti.

4. Töiden tekoa, jos niitä on.

Töistä en ole ajatellut ottaa kamalaa stressiä. Kesätyöni viimeinen päivä oli eilen ja edessä päin on vielä joitain pikkuhommia samassa paikassa. Työasiat ovat kuitenkin vielä hyvin auki, joten saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

5. Rentoutumista.

Koko kesä ja alkusyksy meni aika lahjakkaasti töissä, joten rentoutumiselle pitää myös antaa tilaa. Käyn lenkeillä, yritän lukea kirjoja ahkerammin, katson sarjoja, nautin vapaasta... Saa nähdä, alkaako tämä vielä kyllästyttää vai saako rentoutua tarpeeksi ollenkaan!

Siinä oli pieniä suunnitelmia välivuoden ajaksi. Jos sinä vietät tai olet viettänyt välivuotta, mitä suunnitelmia sinulla on tai oli?

Miniloma Rukalla

Heipat täältä mökiltä! Kolmen vapaapäivän kunniaksi tultiin Rukalle vuokratulle mökille viettämään pientä minilomaa. Eilen saavuttuamme tänne kävimme taloksi ja kävimme hieman Rukan keskustassa katselemassa paikkoja pitkästä aikaa. Tunturit ovat kyllä aina niin upean näköisiä, kun niin harvoin niitä näkee.

Tänään aamu alkoi runsaalla aamupalalla ja päivemmällä käytiin kävelemässä Posion puolella Riisitunturilla. Siis wau miten upeita maisemia sieltä ylhäältä avautui! Moni muukin oli tämän paikan bongannut parkkipaikan tilanpuutteesta päätellen, mutta kamala ruuhka ei reitillä silti ollut. Yksi geokätkö jäi kuitenkin ruuhkan takia löytämättä, mutta onneksi moni muu kätkö on tullut löydettya reissun aikana.

En ollut ennen tätä reissua kävellyt tunturin laelle, vaan Lapissa olen joskus monia vuosia sitten autolla mennyt tunturin päälle. Olisi aivan mahtavaa päästä pohjoisempanakin patikoimaan ihan ''kunnon'' tunturin päälle, esimerkiksi Saanan. Siellä olisi varmasti vielä karumpaa kauneutta ja maisemia luvassa!

Huomenna onkin sitten paluu takaisin kotiin ja miniloma päättyy siihen. Tuli kyllä tarpeeseen edes tällainen pieni irtiotto arjesta ja tutuista seuduista! Torstaina onkin sitten vielä pieni paluu töihin, sillä ensi viikolla on jo luvassa viimeinen työpäivä. Sinne se kesäkin sitten äkkiä meni, mutta syksykin on oikein mukava vuodenaika.

Seuraavaksi lähdenkin vielä nauttimaan vapaaillasta saunomisen sekä herkuttelun merkeissä. Hyvää loppuiltaa sinullekin siellä!

Oletko sinä viettänyt viime aikoina minilomaa?

Nämä asiat kuuluvat syksyyni

- Geokätköily on uusin innostuksen kohteeni. Parikymmentä kätköä on jo löydetty ja lähipiirissä on vielä monia löytämättäkin. Lenkkeilykin on paljon kivempää tämän puuhastelun takia ja kilometrejä kertyy ihan huomaamatta!

- Kirpeiden aamujen fiilistely. Parina aamuna on jo tuntunut syksyn kirpeys ja raikkaus, mikä on aivan ihanaa. Auringon paiste, ruska ja pieni kuura ovat nätti yhdistelmä!

- Sarjojen katselu. Niin monta hyvää sarjaa on katsottavana: Love Island, Big Brother, Selviytyjät, Salatut Elämät, Sohvaperunat... eihän näissä melkein edes pysy perässä.

- Villapaidat ja hupparit palaavat takaisin pukeutumiseen. Myös huivien ja lapasten käyttöönottoa odotan innolla, hassua kylläkin. Aamuisin niitä ehkä jopa jo tarvitsisi, mutta päivällä on vielä kuitenkin liian lämmin.

- Pimeät illat, jolloin voi polttaa kynttilöitä sekä tuikkuja ja laittaa koristevalot päälle. Ja mielellään tee- tai inkiväärilattemuki kädessä.

- Avoimen yliopiston opinnotkin alkavat lokakuussa, mikä jännittää jo hieman. Olen aivan ulalla kaikesta siihen liittyvästä, mutta ehkä asiat selviävät vielä!

- Ympäristöystävällisyys: aloin hiljattain kierrättämään ihan tosissani ja parempi sekin on myöhään aloittaa kuin ei milloinkaan. Vielä on hieman hakemista joidenkin materiaalien kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee.

Mitkä asiat kuuluvat sinun syksyysi?

En ole koskaan x 14

Inspiroiduin Saijiksen blogin en ole koskaan -postauksesta ja päätin heti tulla kirjoittelemaan tänne oman versioni postauksesta. Hämmästytkö jostain kohdasta vai oletko jossain asiassa yhtä kokematon kuin minä?

En ole koskaan...

...syönyt kerroshampurilaista.

...kävellyt tunturin laelle. (Muilla tavoilla sekin on kuitenkin tullut koettua).

...murtanut, nyrjäyttänyt tai venäyttänyt mitään kohtaa itsessäni.

...oppinut piirtämään aaltomerkkiä, sitä sulkuviivan tapaista siis.



...oppinut myöskään laskemaan päässäni käyttämättä sormia apunani.

...oikein tykännyt Billie Eilishin musiikista kovasta hehkutuksesta huolimatta.

...muuttanut paikkakunnalta toiselle.

...pitänyt ananaksesta, hyi!



...kokeillut tupakkaa.

...käynyt festareilla.

...katsonut yhtään Bond-leffaa tai oikeastaan muitakaan klassikkoelokuvia.

...ollut nukutettuna.

...värjännyt hiuksiani kampaajalla, kotona kylläkin.

...käynyt hierojalla tai fysioterapiassa.

Elokuun luetut kirjat

Iltamoikat täältä! Huomenna voikin sitten jo varmaan virallisesti sanoa, että syksy on täällä! Itse olen siitä jo hieman innoissani, koska syksyn värikkäät lehdet ja kirpakat aamut ovat aivan ihania. Tämä mennyt elokuu oli kuitenkin hyvin erikoinen, koska ensimmäistä kertaa 13:een vuoteen en aloittanut koulua! Edelleenkin työt kuitenkin jatkuvat ja niitä painan syyskuun loppuun asti. Niiden jälkeen alkavat sitten avoimen yliopiston opinnot jo kolkutella, mutta ei mennä asioissa liian pitkälle!

Elokuun luettujen kirjojen saldo jäi lyhkäiseen kahteen kirjaan, mutta keskenään hyvin erilaiset kirjat ne ovatkin!

Jojo Moyes - Ne, jotka eivät ymmärrä kauneutta

Kirjassa seikkaillaan kahdessa eri ajassa: toisessa maailmansodassa sekä nykyajassa. Sophien mies on käsketty rintamalle taistelemaan ja kotikylässä Sophie joutuu kokkaamaan ruokaa vihollisen sotilaille. Vihollisten komendantti ihastuu muotokuvaan Sophiesta ja siitä alkaa tapahtumavyyhti, joka jatkuu vielä nykyajassakin Sophien muotokuvan joutuessa ''vääriin'' käsiin...

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Moyesilta. Hän on kyllä suosittu kirjailija, sillä hänen kirjansa ovat melkein aina lainassa kirjastossani. Sitä en ihmettele, sillä tässäkin oli aivan mahtava juoni eikä kirjaa halunnut laskea käsistään sen kerran aloitettuaan. Surullisia ja jännittäviä käänteitä riittää ja tietenkin sitä kuuluisaa toivotonta romantiikkaa. Ehdottomasti suosittelen niin romantiikan kuin historian ystäville!

Nana Heikkilä - Treenaa Nanan kanssa

Uutuuskirjassaan Heikkilä jakaa erilaisia kotitreenejään sekä hyvinvointivinkkejään esimerkiksi syömisen saralla.

Kuvat ovat tosi hienoja ja laadukkaita tässä kirjassa! Treenejä löytyy myös vaikka mihin lähtöön niin kotona sisällä kuin ulkona kivien kanssa toteutettavaksi. Suurin osa kirjasta on kuitenkin näitä treenivinkkejä ja ne alkavat ehkä jo hieman toistamaan itseään. Vaihtelevuutta sekä enemmän hyvinvointivinkkejä olisin vielä tältä kirjalta toiminut, mutta jo kirjan nimestäkin käy selvästi ilmi, että se painottuu treeneihin. Inspiraation löytymiseen tämä kirja ainakin on hyvä apu!

Sellaiset kirjat tuli kahlattua läpi. Odotatko sinä innolla syksyä? Oletko lukenut kirjoja viime aikoina?